keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Aika hirviö


Tällainen hirviö meillä oli hoidossa lauantaista aina eiliseen saakka, kunnes se piti palauttaa omistajalleen, Miehen allergian takia. Voi kurjuus. Ehdin jo tottua tuohon pikku-mourujaan kotonamme.

Ensimmäisessä kuvassa "Pikkis" ihmettelee maailmaa saunan ikkunan takaa ja toisessa kuvassa on hakeutunut lämpöisen huovan alle, kuten kuka tahansa muu katti. Niin, siis hän on rodultaan karvaton Sphynx ja ei, iho ei ole nahkea vaan siinä on hentoinen nukkakerros pehmentämässä tuntumaa. Tosin, jos minä ottaisin kissan, olisi se todennäköisesti karvainen Cornish rex.


Helsinki Vintage 27.9.2009


Kävimme Riehun kanssa sunnuntaina Helsinki Vintage -tapahtumassa Kaapelitehtaalla, jonne lähdin näissä, hieman vintagehenkisissä vaatteissa.


Kiertelimme kojut läpi, mitä nyt tungokselta pystyimme ja löysinkin kaksi söpöä rintaneulaa. Olen aina ollut viehtynyt Camée-koruihin, joten tämä kokovalkoinen ihanuus lähti mukaani vain pienen harkinnan jälkeen.


Ihastuin myös tähän ruusurintaneulaan ja vaikka myyjä veloitti siitä vahingossa euron liikaa, en jaksanut olla asiasta moksiskaan.


Kiertelyn ja kaartelun jälkeen oli hyvä pysähtyä cupcaken ja wanhanajan limun ääreen. Voin kertoa, että hyvää oli! Ja kuten Riehu kertoo omassa blogissaan, olemattomaan ohjelmaan olimme pettyneitä, mutta kivaa meillä oli jokatapauksessa.


Illaksi olin kehittänyt kuumeen ja siitä lähtien olenkin ollut saikulla kotosalla. Eilen ehdin jo luulla, että "pääsen" tänään töihin, mutta vielä on lämpöä. Ehkä huomenna sitten. Kunhan en ole kipeä enää perjantaina, sillä silloin lähden Barcelonaan!

tiistai 29. syyskuuta 2009

Hyvää 1v. synttäriä


Hyvää syntymäpäivää - blogini on tänään 1-vuotias.


Minä sen sijaan vietän päivääni kipeänä kotosalla.
Jokseenkin parempi olo tänään, sitä taitaa edesauttaa lainakissan kehräily ja tamppailu sylissäni, aika suloista.


lauantai 26. syyskuuta 2009

Paloja lomasta Kefaloniassa #3 - Fanari Road

Ensimmäisenä päivänä kävelimme Fanari Roadin, eli maisemareitin Lassin kylästä pääkaupunkiin, Argostoliin. Minun piti ottaa kuva kyltistä, jossa selitettiin mitä matkan varrella on, mutta tietenkin unohdin. Tässä kuvia mitä Fanari Roadin varrella sitten näkyi.


Meidän vakkariranta Fanari Roadilta katsottuna


kuollut puu vs. elävä puu


Näitä A4-kokoisia mainoksia oli KAiKKiALLA Lassissa. Ne kehottivat menemään ravintola Oscarsiin, joka ei sijaitse Lassin keskustassa vaan syrjäisemmällä paikalla, Fanari Roadin varrella.


Tällainen vihreäkasvoinen kokkipatsas tervehti meitä Oscarsin edustalla. Ei menty sisälle.


Oli pakko ottaa kuva hienosta kasvista.


Aasi-parka. Oli sillä kyllä ihan iso aitaus ja juoma- ja ruokakipotkin.


Kefaloniassa näkyi paljon vinoon kasvaneita agave-kasveja sekä aloe veraa.

Vesi oli puhdasta ja kirkasta


Tämä majakka on kuulemma auringonlaskun aikaan yksi romanttisimmista paikoista saarella.

Joku on sen edustalla rakkauttaan tunnustanutkin. Siinä lukee "Filippa, rakastan sinua".


Katsokaas, kun ostin upeat kengät tätä reissua varten, hih.


Tästä oli pakko ottaa kuva

ja tästä myös.


Oliskos tämä noin puolivälistä matkaa.


En ole varmaan milään muulla reissulla kuvannut näin paljon kasveja ja kukkasia..


Pitääkö kaikista söpöistä skoottereista ottaa kuva? Kyllä mun mielestä.


En tiedä mikä oli, mutta hieno ainakin!


Katavothres on ainutlaatuinen paikka koko maailmassa, josta lisää täällä. Sen viereen on rakennettu kahvila/ravintola, joka oli harmiksemme kiinni. Tyylikäs rakennus silti, josta piti napata kuva.



Suurta vesiratasta voisi ihailla kahvilan terassilta.


terassikin näytti kivalta


kyllä täällä olisi mielellään tuopposen olutta juonut.


Tässä yksi vuoden -53 maanjäristyksessä tuhoutuneen talon rauniot.


Niin kaunista...


Ja vihdoin Argostolin satamassa! Löysimme söpön kuppilan ja suuntasimme sen terassille istumaan.


Mmmm...


torstai 24. syyskuuta 2009

The Cats of Kefalonia

Lempparini

Äijin

lapsoset

ja niiden emä

toinen harmaa

=D

Ja muun muassa näiden kissojen innoittamana tahdon kissan!
Kuten Musea, olen myös inhonnut kissoja. En tiedä mistä tämä yhtäkkinen kissainnostus on tullut. Jostain vaan älysin yhtäkkiä, että ei kissat olekaan niin kauheita otuksia, kuin olen tähän asti luullut.

Sanomattakin selvää, että minulla ei ole kovin hyviä kokemuksia kissoista nuoruusvuosiltani, mutta varsinkin nämä Kefalonian kissat olivat tosi ihania. Yksikään ei yrittänyt purra tai kynsiä minua, wow! Kai tätä voinee kissakuumeeksi kutsua. Eiköhän tämä mene kuitenkin ohi, kuten vauvakuumekin, joka tuossa jonkin aikaa sitten vaivasi...