Kirjapulma, apua pyytää.

50 euron arvoinen lahjakortti Tammelle. Mitä hankkisi?

Antakaa vinkkejä, rakkaat lukijat!

www.tammi.fi

Kirjana pettymys

Sain vihdoin päätökseen Ilkka Raitasuon ja Terhi Siltalan yhteisteoksen Kellokosken Prinsessa. Elokuvasta tykkäsin kovasti, ja kuvittelin kirjan olevan vielä parempi, mutta näin ei ollut. Kirja oli kuiva ja välillä erittäinkin puuduttava. Niin värikäs persoona kuin Anna Lappalainen on ollut, en voi kuvitella miten hänestä on voinut syntyä näin tylsä teos.

Ensin olin innoissani, että jes, nyt saan tietää kaiken Anna Lappalaisesta, hänen tempauksistaan ja hänelle annetuista hoidoistaan, mutta tylsä kirjoitustyyli teki lukunautinnosta monotonisen ja tuntui, kun olisi lukenut pelkkää epikriisiä. Faktaa halusin ja sain, mutta tylsällä tavalla.

Leffa hyvä, kirja huono.

Annan elämä lyhykäisyydessään täällä.

Kirjoja, kirjoja, kirjoja

Mikäs ihmeen lukutoukka minusta on tullut? Elin monta vuotta lukemalla noin yhden kirjan per vuosi ja nyt niitä tulee ahmittua tasaiseen tahtiin. Aina kun yksi loppuu, seuraava alkaa ja monta on jonossakin.

Viimeksi sain luettua Anja Snellmanin Lemmikkikaupan tytöt. Menetin samalla Anja Snellman -neitsyyteni. Jo oli aikakin. Pidän rouvan tavasta kirjoittaa ja aion tutustua hänen muuhunkin tuotantoon. Alma tuolla vähän vihjailikin Parvekejumalien perään, joten se pitää jossain vaiheessa lukaista.

Sitä ennen minulla on iso pino kirjoja odottamassa vuoroaan. Torey Haydenit ostin itse ja muut ovat Riehulta lainassa. Aloitin juuri lukemaan Mary Higgins Clarkin Kodin suojassa. Tarina kertoo naisesta, joka vahingossa ampui oman äitinsä 10-vuotiaana. Hänet sijoitettiin uuteen kotiin, uudella nimellä ja hän loi uuden elämän. Mutta sattumankauppa vie hänet takaisin juurilleen, kun menneisyydestä tietämätön uusi aviomies ostaa hänelle kodin – kodin jossa hän ampui äitinsä.

Olen vasta kirjan aivan alkumetreillä, mutta kiinnostavalta vaikuttaa. Pidän tuollaisista jännittävistä trillereistä. Tuosta saisi varmasti hyvän leffankin...

Ettei lopu heti kesken

Torey Haydenia piisaa nyt oikein olan takaa. Ostin kerralla neljä, kun halvalla sai. Pöydällä nätissä rivissä Toisten lapset, Nukkelapsi, Hiljaisuuden lapset ja Häkkipoika. Teemahan näissä on kaikissa sama: tositarinoita Toreyn ajoilta jolloin hän on toiminut ongelmallisten lasten parissa psykologina tai erityisopettajana. Tänään aloitin lukemaan Hiljaisuuden lapsia, ja kyllä taas vaikuttaa niin mielenkiintoiselta että! Nää vaan on mun tyylisiä kirjoja.

Löysin myös uuden kirjailijan, jonka teoksia haluan lukea enemmän, kun tässä taannoin luin Minette Waltersin Mielen häiriöitä. Kommenttiboxissa minulle ehdotettiinkin hänen teoksiaan Kuvanveistäjä, Pimeä huone ja Häpeänaamio. Nimet laitoin korvan taakse ja lisäsin lukulistalle. Samaisella listalla on myös Lars Keplerin Hypnotisoija ja Anna-Leena Härkösen omaelämäkerrallinen Loppuunkäsitelty. Jos haluat lisätä lukulistalleni kirjan laita kommenttiboxiin viestiä, otan mielelläni kaikki vinkit vastaan!

Viimeisin kirja jonka sain päätökseen on Inger Frimanssonin Parempi elämä. Tarina kertoo 4-vuotiaasta lapsesta, joka kidnapataan jälkiä jättämättä... Teos oli mielestäni tosi hyvä ja sen luki nopeasti. Sain "myytyä" sen myös työkaverille ja kirja meni hänelle lainaan. Mielenkiinnolla odotan mitä hän on siitä mieltä.

Kirjaisaa

Luen tällä hetkellä erittäin mehevää kirjaa. Se tempaisi mukaansa heti ensimmäiseltä sivulta alkaen, mitä tähän mennessä ei ole tainnut tehdä, kuin Torey Haydenin kirjat. Innolla odotan kuinka kirja päättyy, vaikka olen ihan alkutekijöissä vasta. Kyseessä on Minette Waltersin Mielen häiriöitä, mikä paneutuu kolmekymmentä vuotta sitten tapahtuneen murhan ympärille ja todellisen murhaajan etsimiseen. Jännää!

Kirjan lainasin Riehulta, kuten myös Inger Frimanssonin teoksen Parempi elämä, mikä on lukuvuorossa seuraavaksi.

Aavetyttö

Aavetyttö on Torey Haydenin ensimmäinen kirja minkä olen lukenut ja voin kertoa, että pidin ja paljon! En edes muista koska olen viimeksi lukenut kirjan viikossa, nyt kävi niin. Olisi mennyt nopeamminkin, jos olisi ollut enemmän aikaa lukea.

Innolla odotan jo hänen seuraavaa kirjaansa, minkä sitten satunkaan ostamaan. Valinnanvaraa ainakin on.

Torey kirjoittaa lähinnä tositarinoita kokemuksistaan psykologina ja erityisopettajana, mutta mukaan mahtuu myös muutama romaani. Olen jotenkin erityisen innostunut tositarinoista ja varmaan seuraavaksi alan lueskelemaan omaelämäkertoja. Olen myös aina ollut kiinnostunut mielenterveysongelmista, autistisista lapsista ja muista sellaisista, joten ihme että vasta nyt aloin lukemaan Toreyn kirjoja. Ennen olen keskittynyt aiheeseen lähinnä dokumenttien ja elokuvien muodossa.

Aavetyttö oli raaka ja kamala tarina, mutta erittäin mielenkiintoinen ja tärkeä sellainen. Suosittelen ehdottomasti. Tosin taidan lukea vastapainoksi tässä välissä vaikka Anna-Leena Härköstä, Cecilia Ahernia, Sophie Kinsellaa tai Laura Honkasaloa ennen kuin tartun seuraavaan Torey Haydenin teokseen.

Taas on kirjoja luettu

Dan Brownin Da Vinci -koodi ja Anna-Leena Härkösen Avoimien ovien päivä on saatu päätökseen. Da Vinci -koodi tuntui tosi pitkältä ja oikeastaan tempaisi mukaan vasta ihan kirjan loppuvaiheilla. Katsoin Da Vinci -koodi leffan melkein heti perään ja voi luoja miten paljon sitä oli tiivistetty versus kirja! Olen aina pitänyt tuosta leffasta, mutta jotenkin kirjan lukemisen jälkeen se tuntui ihan platkulta. Aion myös lukea kirjan jatko-osan, Enkelit ja demonit, mutta pitänee katsoa elokuva ensin, ettei siihenkin sitten pety.

Avoimien ovien päivä on toinen Anna-Leena Härkösen kirja minkä olen lukenut ja se tempaisi mukaansa saman tien. Sitä lukiessa ei kauan nokka tuhissut ja eilen aloitinkin lukemaan jo uutta kirjaa: Dexterin pimeät päiväunet. Ko. tv-sarja on yksi lemppareistani, katsotaan miten kirja maistuu...

New books

Olen lukenut viimeaikoina kirjoja enemmän kuin viiteentoista vuoteen. Mielelläni ostan kirjat omaksi, niin ei tarvitse vaivautua kirjastoon (sikäli minulla edes olisi kirjastokorttia, koirani pureskeli sen pentuna käyttökelvottomaksi). Ja kun ne on omia, ei tarvitse miettiä kenen kaikkien käsissä kirjat ovat olleet ja mitä kaikkia bakteereja sivuilla elelee... (Bakteerikammoinen? Maybe yes.)

Kävin eilen pitkästä aikaa Jumbossa pikavisiitillä ja huomasin Suomalaisessa kirjakaupassa tarjouksen kolme pokkaria kympillä. Suosin nimenomaan pokkareita, sillä niissä on pehmeät kannet ja niitä on helppo ja kevyt kuljettaa laukussa mukana. Luen kirjoja nimittäin vain julkisissa kulkuveuvoissa, lähinnä töistä kotiin matkatessani. Mukaan kaupasta lähtivät yllä olevat kirjat. Siirryn niiden pariin, kunhan olen saanut ensin tänään aloittamani Da Vinci -koodin luettua. Ko. elokuvan olen nähnyt joskus vuosia sitten, mutta haluan lukea kirjankin. Toivottavasti on yhtä hyvä kuin elokuva.

Lukuisat lukemattomat kirjat

Niin, ihan samalla tavalla, kuin minulla "ei ole koskaan aikaa" lukea lehtiä, ei myöskään kirjoja. Kuten jotkut teistä ovatkin ehkä huomanneet lukee blogitekstien vieressä "kirjat käsittelyssä / jonossa" alla aina vaan samat kirjat joita mukamas luen :D Eli edelleen on aloittamatta Brida, Ei kiitosta olen lukenut about yhden kappaleen ja Salaisuuksia ilmassa on jäänyt aivan kesken. Hyviä kirjoja varmasti kaikki, mutta kun ei ole sitä aikaa ;D 

Lukuisat lukemattomat lehdet

Minulle tulee työpaikkani kautta lukuisia lehtiä, joita en ehdi ikinä lukemaan. Joka viikko tupsahtaa Anna ja Seiska. Postilokeroani ilahduttaa myös Soundi, Image, Avotakka sekä vaihtelevasti esim. Fit, Koti ja Keittiö, Kotivinkki ja lempparini Miss Mix ;) Jossain vaiheessa saan raahattua lehdet kotiin, jossa ne kerääntyy mukavaan pinoon. Yritän välillä lukea niitä iltaisin sänkyyn mennessä, mutta nukahdan alta aikayksikön. Nytkin on lukematta nuo kuvassa olevat lehdet ja monta muuta... Voi voi, mikä dilemma!

Dodiin

No nyt sitten vihdosta viimein pääsin kirjottamaan blogia. Läppäristä hajosi tosiaan kovalevy, enkä ole vielä edes yrittänyt sitä korjata. Tässä miehen koneella sitten istun, hän pelaa tuossa taustalla sotapeliä xbox360:lla...

Harmi, kun en saa nyt mitään kuvia laitettua tänne, kun en viitsi ladata tähän mieheni koneelle mitään omia kuviani. Minulla oli tuossa nimpparit, olisin voinut laittaa vaikka korteista kuvia tänne. Lisäksi oltiin tuossa viime lauantaina joulutunnelmaostoksilla. Meillä on nyt parvekkeella (teko)kuusi valoineen ja hopeisine koristepalloineen, ikkunalaudalle löytyi kynttelikkö, ihan perus mallinen. Parvekkeelle löytyi myös ruohokasvien tilalle minisypressit. Mukaan tarttui vielä traakkipuu ja sille ruukku. Sillä palmuvehkani taitaa olla mennyttä kauraa.. Taisin pitää sitä liian pitkään parvekkeella, olisi pitänyt ottaa se jo alkusyksystä takaisin sisälle. Se siis asusti kesän parvekkeella :) Traakkipuu ei ole mitenkään lempikasvini, mutta Plantagenissa ei ollut mitään muita suuria huonekasveja. Ja halusin nimenomaan ison "puun", joka voi hengata lattialla, enkä mitään pöydälle laitettavaa pikku kukkasta. Enköhän osta tässä jossain välissä vieläkin isomman puun. Kasvit tuovat kyllä ehdottomasti aivan uutta henkeä ja tunnelmaa sisustuksiin. Koti ilman kasvia on kuin kärpänen ilman siipiä. 

Ostin myös uusia kirjoja, vaikka edellisetkin ovat vielä lukematta. Tällä hetkellä luen Supernaiivia ja Ei kiitosta. Supernaiivi sopii hyvin työmatkoille, koska se on pokkari - pehmeäkantinen kirja ei vie paljon tilaa laukusta. Iltaisin luen sitten tuota Ei kiitosta. Jonossa on tällä hetkellä matkalukemiseksi pokkari Salaisuuksia ilmassa ja iltalukemiseksi Paulo Coelhon Brida - kertomus vapaudesta. On minulla muitakin lukemattomia kirjoja, mutta tuossa nyt nuo lähimpänä jonossa olevat.

Tämä viikko onkin ollut hyvin tapahtumarikas. Maanantaina olin hammaslääkärissä, kuulemassa tuomion hampaideni kunnosta - paljon reikiä! En ollut uskoa korviani, minulla kun ei ole kuin kerran aikasemmin ollut reikiä. Noh, nehän pitää tietenkin porata ja paikata. Ensimmäinen operaatio oli eilen ja seuraava (&viimeinen?) ensi viikon keskiviikkona. Hampaista puheenollen, käytiin tiistaina eläinlääkärissä otattamassa Kertulta maitokulmuri pois, sillä se ei ollut itsestään tippunut. Kaikki meni hyvin ja Kerttu voi hyvin.

Keskiviikkona oli sitten alan bileet, joissa viihdyin "jopa" 3 tuntia. Illalla ehdin kotona vielä saunassakin käymään. Eilen näin hammaslääkärin jälkeen ystävää glögin merkeissä. Tänään olen ollut hyvin väsynyt, enkä ole jaksanut paljon mitään tehdä. Pelasin Keflingsiä ja nyt kirjoitan blogia... 

Huomenna on itsenäisyyspäivä, joka on myös äitini syntymäpäivä. Äiti on kutsunut syömään, joten sinne siis huomenna synttäreitä viettämään. Illalla kenties Linnanjuhlien seurantaa...?