Sain vihdoin päätökseen Ilkka Raitasuon ja Terhi Siltalan yhteisteoksen Kellokosken Prinsessa. Elokuvasta tykkäsin kovasti, ja kuvittelin kirjan olevan vielä parempi, mutta näin ei ollut. Kirja oli kuiva ja välillä erittäinkin puuduttava. Niin värikäs persoona kuin Anna Lappalainen on ollut, en voi kuvitella miten hänestä on voinut syntyä näin tylsä teos.
Ensin olin innoissani, että jes, nyt saan tietää kaiken Anna Lappalaisesta, hänen tempauksistaan ja hänelle annetuista hoidoistaan, mutta tylsä kirjoitustyyli teki lukunautinnosta monotonisen ja tuntui, kun olisi lukenut pelkkää epikriisiä. Faktaa halusin ja sain, mutta tylsällä tavalla.
Leffa hyvä, kirja huono.
Annan elämä lyhykäisyydessään täällä.
8 kommenttia:
Harmi, Täytyy tää vielä jossain vaiheessa lukea kuitenkin.
Ai oli?
Höh. No sitten mä vain katson sen elokuvana.
Olen ihan samaa mieltä. Aika pettynyt olin kirjaan, sillä siitä puuttui lähes kokonaan se värikkyys ja persoonallisuus, minkä elokuvan ja muiden juttujen perusteella Prinsessaan yhdistin. Kirjassa vaan toistettiin samaa lauseesta toiseen...
No voi harmi. Jotenkin epikriisin lukeminen on just sitä mitä ei halua tehdä tai kirjalta edes odota. Tosin en mä halua tota leffaakaan nähdä, varjelen hieman itseäni.
Hei kiva kuulla, tai siis kun meinasin lukea itsekin kyseisen kirjan. Ehkä sitten vaan katsonkin leffan, kerrankin näin päin.:)
Riehu: onhan se hyvä saada faktaa. ehkä et petykään kirjaan niin kovasti, kun tiedät jo etukäteen, että teksti on kuivaa..
Sanna: leffa ei kerro koko totuutta, mutta on se paaaaaljon parempi kuin kirja.
Päivi: olet niin oikeassa!
Nooruska: suosittelen kyllä leffaa ehdottomasti!
Alma: tosiaan kerrankin leffa oli parempi. Jos joskus ei oo muuta tekemistä, niin sitten ehkä kannattaa lukea kirjakin ;)
Voi apua, oon just lukemassa tota..
bubble: en malta odottaa mitä mieltä sä olet tästä kirjasta...
Lähetä kommentti