Moi, mie oon Ella

Moi, mie oon Ella. Saavuin uuteen kotiini muutama päivä sitten ja miun uusi äiti on kyllä ihan höpsö. Se koko ajan höpöttää miten mielettömän ihana, söpö pikkutermiitti olen. Mä mikään termiitti ole. Mie oon chihuahua. Suuri ja uljas chihuahua. Ainakin sielultani. Vähän pistää harmittamaan, kun sohvalle tai sängylle en vielä yllä hyppäämään. Joku päivä mie vielä niille näytän.

Mamma harmittelee, kun miusta saa niin huonosti kuvia, mutta kuka nyt jaksaa kauan paikalla olla? Emmie ainakaan, miusta on paljon kivempi juosta menemään ja saalistaa leluja. Ja syödä, se vasta lystikästä onkin. Mammalla on aika kiva massu, sen päällä on mukava ottaa koiranunia.

Välillä se pistää miut narun jatkeeksi ja sitten mennään ulos. En kyllä yhtään ymmärrä miksi. Siellä tuulessa ja tuiverruksessa sitten aikamme köpötellään ja tullaan takas sisälle, eihän tuossa oo mittään järkeä. No, mie sitten teen lenkin kunniaksi pissit paperille, ko tulee semmonen olo, että joku tarkotus sillä ulkoilulla on oltava.

Ainiin, täällä asuu joku toinenkin karvaolio. Mie en tiiä mikä se on, ihan erinäköinen kuin minä. Isompi ja karvaisempi. Mut mie haen tukea siitä, ku se on kuitenki enempi miun oloiseni kuin tuo kaksjalkanen. Ja tänään se jäi miun kanssa tänne, kun mamma lähti koko päiväksi jonnekin. Aika kiva, niin ei tarvinnu yksin jäädä ihmettelemään. Mut nymmie en jaksa enää istua enää tässä, kun olis vähän parempaakin tekemistä. Että terppa vaan ja tavataan taas!