No ei niin pirteetä vieläkään

Olen kadottanut värit pukeutumisestani. Tällä kertaa ei kokomustaa, mutta ei tuo beige suoranaisesti mikään väripläjäys ole.

Tätä paitaa pitää aina vähän nykiä alaspäin.

Ruoan jälkeen vyö lähtee yleensä pois.

Buutsia vähän paremmin. Niissä on tomssi hianoi niitei.

Eilen oli naistenpäivä ja johtajamme töissä kävi ostamassa kaikille naisille punaiset ruusut. Laitoin omani maljakkoon ja esille hyllyn päälle. Tuossa se piristää päivääni, toivottavasti koko loppuviikon.

Takuulla hyvää pastaa

Hyvät pastapaikat on harvassa, mutta olisihan se outoa, jos ei pastoihin keskittyneestä ravintolasta hyvää pastaruokaa saisi.

Spaghetteriasta sitä nimittäin saa. Alkuruoaksi rucola-tomaatti-mozzarella salaatti, minkä ahmin kuolemannälkääni alta aikayksikön.

Menojuomaksi talon viiniä, mikä maksoi muuten enemmän kuin alkusalaatti... Tiedän minkä seuraavan kerran jätän väliin.

Pääruoaksi hyväksi todettu Con formaggio di capra e salsa di pomodorina, suomeksi vuohenjuustospaghetti.

Ja pitihän se kuorruttaa vielä parmesanjuustolla. Lautaselle jäi vain herkkusienet, muuten se tyhjeni kastikkeita myöten, jotka patonginpalalla kaavin suuhuni. Jälkiruoaksi tilasin cappuccinoa. Kaupan päälle lasku, täysi maha ja hyvä & raukea mieli.

Onko teillä vinkata muita hyviä pastapaikkoja Helsingissä?

Synttäripupu

Kaitaliina vinkkasi, että minäkin voisin tehdä koirapostauksen karvapallojen syntymäpäivien kunniaksi ja niinhän minä teen. Pikkuiseni ovat molemmat syntyneet maaliskuussa ja ensin on Pupun vuoro.

Pupu täytti eilen 4 vuotta. Niin se aika vaan menee, juurihan se oli pieni marsun kokoinen karvapallo ja asusti kanssani kahdestaan Töölön pikkuyksiössä. Sen jälkeen ollaan muutettu kolme kertaa ja perhe on kasvanut Pupun omalla pennulla sekä ihmismiehellä.

Kuvia etsiessä ja valitessa vierähti kauan ja koska kuvia tuli valittua aika paljon, päätin tehdä niistä kollaaseja. Alla olevasta kollaasista huomaa muun muassa, että Pupu tykkää katsella telkkaria ja nukkua hassusti. Viimeinen kuva (alhaalla oikealla) on Pupulle tyypillisin nukkumisasento. Kutsun sitä pupupötköksi. Kollaasit voi klikata isommiksi.

Nuori Pupu alkoi näyttää jo aikuiselta. Syksyinen kuva on entisestä vakioulkoilupaikastamme, Sibeliuspuistosta.

Puppe tykkää ulkoilla ja haistelee joka paikkaa oikein tarkkaan. Eniten tykkään kävellä jossain, missä Pupu voi olla vapaana, näin minunkaan ei tarvitse pysähdellä metrin välein "haistelemaan".

Uiminen ei ole Puppen mielipuuhaa, mutta tulee perässä, jos minä menen ensin.

Nukkuminen taasen on lempipuuhaa, ja sitähän koirat pääsääntöisesti tekevätkin. Mitä pehmeämpi paikka, sen parempi.

Keväisin auringonotto ikkunan läpi on mitä ihaninta ajanviettoa. Kesällä auringossa tulee kuuma, mutta varjoon ei voi mennä, ellei emäntäkin tule.

Keväällä on kiva ottaa aurinkoa myös parvekkeella. Ja onhan se kiva, jos talvellakin paistaa, niin tarkenee ulkonakin paremmin.

Välillä Pupua pitää pestä, mikä on Pupusta tosi inhottavaa, mutta kiltisti se jaksaa silti olla.

Pesun jälkeen Puppa on kuin toinen koira.

Hampaista on hyvä pitää huolta ja siinä auttavat puruluut.

Pupu on erittäin rakas, ensimmäinen ihkaoma koirani, joka rakastaa kaikkia ihmisiä ja on aina todella innoissaan, kun meille tulee vieraita. Ja silloin kun on vieraita, Pupu haluaa istua koko ajan heidän sylissään. Silloin ei oma perhe kiinnosta, vaan pitää viihdyttää vieraita, kuten kunnon emännän kuuluukin. Synttärilahjaksi Pupu sai paljon huomiota, rapsutuksia ja hyvää ruokaa.

Aikaisempi Pupupostaus täällä.

Black!

Jostain syystä olen tällä viikolla pukeutunut lähes pelkkään mustaan.

miten mä nää jalat laittaisin?

tällee nää buutsit näkyy sivusta

Ostin uudet kengät. again. En olisi saanut, mutta minkäs teet. Olen jo pitkään etsinyt maiharityyppisiä kenkiä, löytämättä kuitenkaan edes sinnepäinkään mitä haluaisin. No ei ole nämäkään sinnepäinkään, mutta ihanat silti, joten pakko oli kiikuttaa ne kassalle. Muita kenkiä en ole nyt lähipäivinä käyttänytkään, joten nämä oli aivan nappiostos.

Jopa käyttämäni korut ovat olleet lähes pelkkää mustaa.

Ehkä ensi viikolla palaan taas värien maailmaan, tai sitten en. Se jääköön nähtäväksi.

Ja hei, en saa tarpeekseni The Fast Showsta ja tämä liittyy teemaan, joten here we go.

Elokuva Precious

Osallistuin Päivin blogissa leffa-arvontaan, jonka palkintona oli lippu Precious elokuvan ennakkonäytökseen. Onnekseni arvontaan osallistui vain kolme ihmistä, kun jaossa oli kolme lippua. Sanomattakin selvää, että "voitin" yhden näistä lipuista. Kiitos Päivi arvonnasta!

En rupea arvostelemaan elokuvaa sen enempää, kuin että hyvä oli. Hyvä ja rankka, mutta ei kuitenkaan nyyhky. Erinomaiset näyttelijät ja hyvä ohjaus. Elokuvaa häiritsi vain vieressäni istuva kännyköidennäplääjä rivistö. Kännykät laitetaan elokuvan ajaksi kiinni, jooko.

Oli myös hienoa nähdä Mariah Careyn näyttelevän ruhjuista sosiaalityöntekijää, hänet kun olen tottunut näkemään vain minihameessa, viimeisen päälle blingattuna. Suosittelen kaikkia menemään katsomaan tämän elokuvan.

Synttärikahvit pikku-Italiassa

Ystäväni tuli hänen toisen ystävänsä mielestä naisen ikään täyttäessään tovi sitten 28 vuotta. En tiedä koska nainen muuttuu tytöstä naiseksi, mutta yhtäkaikki, oltiin vähän juhlistamassa synttäreitä toissapäivänä La Torrefazionessa. Loistavaa cappuccinoa, maistuvaa ciabattaa ja korvapuustimaista pullaa.

Lahjaksi rakas ystävä sai Iittalan Essence punaviinilasit ja itsetehdyn pipokoristeen. Korua voi toki käyttää myös rintakoruna tai vaikka laukunkoristeena.

Seuraavat treffit merkattiin jo kalenteriin ja sovittiin tapaamispaikkakin. Ei tarvitse enää "sopia lähempänä" missä nähdään ja monelta, voi vaan ilmestyä paikalle. Kätevää.

Ilahduttava paketti

Voitin Kaitaliinan blogissa arvonnan, jonka palkintona oli Kaitaliinan itsensä tekemä kauluri. Sain jopa vaikuttaa lopputulokseen ja valitsin väriksi luonnonvalkoisen ja neulokseksi sekamelskan, jossa mukana palmikkoa.

Teknisistä ongelmista johtuen paketti saapui perille vasta toissa päivänä, mutta ei haittaa ollenkaan! Kaulaliinan virkaa toimittava kauluri on käytössäni varmasti pitkälle kevääseen asti, joten on tässä vielä ainakin pari kuukautta aikaa käyttää sitä.

Paketissa oli yllärinä soma neulottu kukka, jonka voi kiinnittää hakaneulalla vaikka kauluriin tai takinpieleen.

Kiitos vielä kerran Kaitaliina ihanasta kaulurista! Itsetehdyt jutut on aina parasta.

Keittiön monta ilmettä

Vaihdan vähintäänkin vuodenaikojen mukaan keittiön ilmeen ja välillä muistan ottaa kuviakin ja esitellä niitä muun muassa täällä ja täällä. Lauantaina ennen tyttöjen iltaamme oli taas aika vaihtaa semi-jouluisasta keväisempään ilmeeseen.

Tästä lähdettiin

ja tähän päädyttiin.

Kaitaliina on ollut ristiäispöydässäni ja sen takia myös erittäin tärkeä, kauneutensa lisäksi. Ettei vaan olis raumlaist pitsi. Saattaapi olla. (ei, en ole raumalainen)

Voisin vielä laittaa tähän viime keväisen pöydän ilmeen. Mustaa, beigeä ja vaaleanpunaista.

Jotain puuttui, ja se jokin löytyi Indiskasta. Vaaleanpunaiset perhoset toi juuri sopivan lisämausteen pöydälle.

Myöhemmin kynttilätkin saivat aluslautasen. Mustan, neliönmallisen Koko -lautasen, mutta siitä en löytänyt kuvaa.

Vuohenjuustoherkkuja

Harvoin tulee tehtyä ruokaa, joka koostuu alku- ja pääruoasta ja sen kunniaksi teinkin vähän hienomman kattauksen. Tai ylipäätään kattauksen. Yleensä otetaan vaan lautaset kaapista ja isketään hellalta ruoka siihen, jonka jälkeen siirrytään sohvalle syömään ja telkkaria katsomaan.

Alkuruoaksi oli vuohenjuusto-kasvissosekeitto, johon laitoin mitä kaapista löytyi, eli puolikas bataatti, pieni pala lanttua, viitisen porkkanaa ja tulisia mausteita. Sitten paistoin vuohejuustoa pannulla, laitoin kaikki blenderiin ja hurrurrur. Ennen en pitänyt vuohejuustosta, mutta oikein laitettuna ja pieninä määrinä se on oikein herkullista.

Pääruoaksi vuohenjuustopastaa, johon tein kastikkeen vähän kulahtaneista tomaateista, sipulista, paprikasta, mausteista ja kermasta.

Päälle ruskistin pannulla vuohenjuustokiekot.

Ai että mä rakastan kasviruokaa!

Värikästä tyttöilyä

Mikä sen ilahduttavampaa, kuin tyttöjen ilta ihanien ystävien parissa. Meillä on jo tavaksi muodostunut kiertävä emännöiminen, olemme olleet mm. Marjolla ja Riehulla, nyt minun luonani ja sitten seuraavaksi onkin Hannan vuoro.

Mitäs muutakaan tyttöjen iltamissa tehdään, kun herkutellaan, skumppaillaan, höpötellään ja nauretaan aamuun asti. Ruoaksi oli muun muassa lautasellakin näkyvää focacciaa, kasvispiirakkaa, pestosalaattia ja sushipalleroita. Lisäksi oli juustoja, uutuus Tuc-keksejä, mutakakkua vadelmamelballa sekä banaani-suklaakakkua.

Värikkäät kummitusnaamat

Teemajuhlat ovat kovasti mieleeni ja tällä kertaa kutsussa luki "valitse väri ja toteuta sitä". Somassa rivissä oli puolukkaa, lime-parsaa, luumua ja kypsää banaania. Kerttukin olisi voinut toteuttaa jotain väriä, mutta omistaja ei älynnyt pukea sitä.

Loppuun vielä demonstroiva kuva, kun Pupu halusi pitkin iltaa laittaa Riehun kaulakorun kaulaan. Kyseinen toimenpide tapahtui illan aikana varmaan viisi kertaa.

Sunnuntain teemana olikin sitten sohvalla löhöily: sipsit, leffa ja TrueBloodin pari ekaa jaksoa.