Niin, että tämmöset hiukset nykyisin. Ei ne oikeasti noin punaiset ole, kamera vääristää, mutta sainpahan pelästytettyä teidät, hah! Pääsin tosiaan yli punaisuuskammostani ja tällä mennään nyt jonkun aikaa. Hiukset on entistä huonommassa kunnossa, kun jouduttiin värjäämään vaalennuksen kautta. Ei tee hyvää kasvatusoperaatiolleni, mutta ei voi minkään, kun jotain on saatava, se on saatava hinnalla millä hyvänsä. Kun tähän kyllästyn, vuorossa tumma TUMMEMPI ruskea. (Saanko jo salaisesti himoita tummaa tukkaa?)
Töissäkin ollaan nyt kolmatta päivää loman jälkeen ja hirveetähän tämä on. Hengissä olen silti selvinnyt. Pahinta on yrittää muuttaa päivärytmiä, lomalla kun menin nukkumaan yön pikkutunteina ja nyt pitäisi yhtäkkiä mennä nukkumaan aikaisin, jotta jaksaa herätä kello kuuden aikoihin aamulla. Olen nukkunut yöt tosi huonosti ja aamulla sitten tietenkin maailman nuutunein olo. Onneksi sentään töihin pääsee nopeaa, minulla kun on nykyisin pyörä! 10 min työmatka on aika jees. Kohta polkaisen kotia, ja aion kyllä käydä ostamassa matkan varrella jätskiä.
ps. jaa, kyllä ne ehkä onkin ton väriset, blogger syö värejä!
Pyysin saada tämän arkun itselleni, jonka äitin isä on nikkaroinut omin kätösin äitilleni 16-vuotis syntymäpäivälahjaksi. Arkku on siis 42 vuotta vanha.
Arkku on pitänyt majaa mökillä nämä viimeiset vuodet, ja oli ikään kuin tyhjänpanttina, niinpä minä rohkenin pyytää sitä itselleni. Äiti suostui heti ja oli iloinen siitä, että halusin arkun.
Miltähän vuosikymmeneltä nuo hyllypaperit ovat? En raaski niitäkään heittää pois. 
Söpskiä yksityiskohtia..
Säilön siellä tällä hetkellä korttiaskartelutarvikkeitani. Yritän jossain vaiheessa mahduttaa sinne myös koruaskartelutarvikkeeni. 
Se on hieno. Vaikka en ollutkaan läheinen äitin isän kanssa (hän on ollut poissa jo kymmenisen vuotta), niin arkulla on silti merkitystä minulle ja aion vaalia sitä huolella. En ikinä heitä sitä pois. 
