Vihreät ystäväni

Tämä ei sinänsä ole mikään haaste, mutta sain oivan idean, kun Riehu kirjoitti blogissaan Vihreistä ystävistään. Päätin siis tehdä saman! Saanko esitellä - vihreät ystäväni:

Vanhin ystäväni on kuvassa vasemmalla oleva palmuvehka. Harmikseni vilustutin sen parvekkeella viime syksynä, josta se ei ole vieläkään toipunut. Se menetti ainakin viisi oksaa, ellei enemmänkin, mutta onneksi mullan alta pilkistää vihdoin pari uutta alkua :) Tätä kasvia voin suositella kaikille vihertunareillekin, se ei hevillä kuole! Viihtyy myös pimeässä, eikä tarvitse usein kastelua.

Kuvassa oikealla olevan traakkipuun ostin viime marraskuussa olohuonetta vihertämään. Se on kuitenkin osoittautunut harvinaisen vaativaksi kasviksi. Mikään ei tunnu kelpaavan sille, tiputtelee lehtiä minkä kerkiää, vaikka kuinka yrittäisin hoitaa sitä. Kolmesta rungosta yksi on jo kuollut. Katsotaan kauan tuo tuossa vielä elelee.

Nämä sypressit hankin samalla kertaa traakkipuun kanssa. Ne asustelevat parvekkeella ja ovat toistaiseksi vielä hengissä. Olen muistanut kastella niitä noin kerran kuussa, ehheh..

Tässä toinen palmuvehka, jonka ostin Miehelle seurustelumme alkuaikoina, hänen poikamiesboksiaan piristämään. Sitä ei ole koskaan vaihdettu isompaan ruukkuun, joten pienenä on pysynyt, ja hyvä niin.

Tämä viirivehka on toiseksi vanhin kasvini, jota ei myöskään ole koskaan vaihdettu isompaan ruukkuun. Eikä siihen ole kertaakaan vaihdettu multaakaan :D Ostin sen Töölössä asustellessani Valintatalosta ja luulin sen olevan muutaman viikon kestävä kukka :D Eipä ollutkaan, vaan ihan oikea, pitkäikäinen kasvi. Kukkia siinä on tainnut tosin olla vain kerran sen jälkeen, kun olen sen ostanut. Jotain teen siis senkin kanssa väärin. Kuulemma niille pitäisi antaa kerran kuussa ravinteita (en ole kertaakaan antanut), joten siinä voi olla syy kukkimattomuudelle. Nätti se on silti.

Tähän tuntemattomaan kasviin ihastuin vuoden alussa Prismassa ruokaostoksilla ollessani. Se oli pakko saada kotiin mukaan. Olen kastellut sitä noin kerran viikossa vähäisellä vedellä, tuntuu pitävän suht kuivasta mullasta. (Jos joku tietää mikä tämä on, niin pliis kertokaa mulle:)

Uusin hankintani on ISO viirivehka. Olen kuullut, että tämä ei ole mikään maailman helpoin hoidettava, mutta ainakin se ilmoittaa, kun sillä on jano. Siispä sitä ei voi ylenjuottaa. Odottaa vain, kunnes lehdet alkaa lurpsattamaan ja antaa sitten vasta vettä. Kätevää.

Huomatkaa kauniit valkoiset kukat.

Loppuun vielä surkuhupaistat saniaiset, nuo kuolevat kaunokaiset. En tiedä mitä teen väärin näitten suhteen. Viime kesänä minulla oli tällaiset samanlaiset saniaiset hyvinvoivina parvekkeella koko kesän, syksyn puolelle saakka, kunnes ne alkoivat tehdä hidasta kuolemaa, kun otin ne sisälle talvipakkasilta suojaan. Ehkä ne ei pidä sisäilmasta? Tämä pari on ollut minulla nyt aika tasan kuukauden, ja ovat siis puoliksi kuolleita. Oi voi.

Noniin, ja vaikka tämä ei siis alunperin ollut haaste, toivoisin silti Marikan kertovan mitä kasveja hänellä on kotonaan.