Parc Güell – kiva puisto

Barcelonassa on kiva puisto, Parc Güell nimeltään. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä sinne viimeisenä päivänä picnicille kertaamaan mitä kaikkea tulikaan lomalla tehtyä, mutta suunnitelmat tuppaavat muuttumaan ja niin kävi meillekin – vierailimme puistossa jo toisena päivänä.

Kunhan olimme ensin kävelleet ylös tällaisen mäen...

Heti puiston sisääntulossa törmää pariin somaan piparkakkutaloon.

Puistossa oli erilaisia yrittäjiä. Toiset myivät koruja tai huiveja, soittivat kitaraa, lauloivat ja sitten oli tämä iloinen väriläntti, joka tanssi napatanssia.

Kierrettiin puisto ympäri, etsien Gaudin kotimuseota.

Ja vihdoin löysimme sen. Anthony Gaudi asui tässä söpössä vaaleanpunaisessa talossa parisenkymmentä vuotta rakentaen samalla Güellin puistoa.

Aika moni oli jättänyt puumerkkinsä puiden runkoon – niin tein minäkin.

Puistossa todellakin on mahdollisuus viettää picnicpäivää.

Näitä seinämosaiikkeja ihasteltiin ja kuvattiin pitkä tovi.

Yhtä paljon oli ihmisiä lähtiessämme, kuin tullessamme.

Poislähtiessä oli taas pakko ottaa kuva matkan varrella sijaitsevasta ihanan värisestä talosta. En mahda tälle addiktiolleni mitään...

Cup of tea, anyone?

Te makuteiden kammoajat tulette järkyttymään nyt pahemman kerran, mutta minä ostin Lakritsiteetä!

Yleensä juon vain mustaa teetä, hunajalla ja maidolla, mutta en voinut vastustaa lakritsin huumaavaa tuoksua, kun se leijaili nokkaani eräässä sisustusliikkeessä. Näinpä Forsmanin pakkaus lähti mukaani ja "kauhulla" mietin, että miltähän se mahtaa maistua.

Tuomio: lakritsi ei maistu juuri ollenkaan, maku on oikeastaan minttuinen. Tuskin tulen ostamaan tätä teetä toiste, pysyttäydyn jatkossakin englantilaisissa teissä, kuten English Afternoonissa.

Musetus

Piti Musettaa jo tuossa aiemmin, mutta kai sen voi tehdä näin viikkoa keikan jälkeenkin? Pidän stoorin lyhyenä.

Tasan viikko sitten oli tähän aikaan Musen konsertissa Hartwall Areenalla. Keikka oli aivan mahtava! Hypetettiin parin työkamun kanssa koko päivä tulevaa iltaa ja odotus oli todellakin sen arvoinen.

Ennen keikan alkua käytiin toisen kamun kanssa Teerenpelissä syömässä ja juomassa vähäsen.

Tältä näytti pääkallopaikalla noin varttia ennen ensimmäistä biisiä. Odotus oli käsinkosketeltavaa.

Spektaakkeli alkoi Uprising kipaleella.

Valoshow oli mahtava läpi koko illan ja kasasin tähän loppuun kuvia niistä.

Parin tunnin setin jälkeen olisin halunnut vielä lisää ja lisää, tässä sitä odotellaankin sitten jo seuraavaa keikkaa. Toivottavasti pojat tulevat Suomeen taas pian.

Taidetta ja vähän muuta mukavaa

Aamupalaksi vähän munakasta, tomaattileipää, croissanttia ja cappuccinoa. Supertäydellä mahalla jaksoi lähteä etsimään kuumeisesti modernin taiteen museota, Macbaa.

Aikamoinen etsiminen siinä olikin. Vaikka olen suunnistajan tytär, niin kartanlukemistaidoissani olisi parantamisen varaa... "Siis kummin päin tää kartta nyt on?"

Yhtäkkiä huomasin seisovani tällaisen läntin päällä. Tunsin luissani, että lähellä ollaan.

Ja ah, siinä se kujan päässä nököttää, suuri ja valkoinen MACBA.

Voin kertoa, että itse rakennus kiinnosti paljon enemmän kuin taide sisällä. "Uuh, viiva, oih, toinen viiva, kuinka taiteellista!"

Taidepläjäyksen jälkeen istahdimme museon eteen katselemaan elämää.

Skeittarit ja modernintaiteen museot taitavat kulkea käsikädessä...

Siis mä en kestä!

Syyspalkinto

Sain Marikalta mieltä lämmittävän palkinnon, näin kylmän syksyn keskellä. Kiitos paljon, rakas.

Tähänkin palkintoon kuuluu säännöt:

Anna tämä tunnustus blogeille, jotka tuovat sinulle iloa ja innostusta syksyn harmauteen.

1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.

2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen.

3. Nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa) joille haluat tunnustuksen antaa ja linkitä heidän bloginsa.

4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä

Aion tällä kertaa olla kunnon rebel ja jättää kohdat 3 ja 4 toteuttamatta, mutta palkinnon annan kaikille tuolla sivun laidassa mainituille blogeille. Kaikki seuraamani blogit tuovat minulle iloa ja innostusta syksyyn, olkaapa siis hyvät ja napatkaa tunnustus omaksenne! Ja kiitos, kun olette olemassa.

Kuin kaksi marjaa

Siskoni sfinx-kissat on vähän pöhköjä.

Yllä olevasta kuvasta tuli heti mieleeni eräs toinen elukka...

Hauskaa viikonloppua!

kuva

John Lennonin nainen

Viikon nainen on ollut lomalla – kuten minäkin vähän väliä – mutta palasi sieltä juuri.

Tällä kertaa vuorossa on John Lennonin nainen, Yoko Ono. Toki Johnilla on ollut muitakin naisia, mutta tunnetuin heistä on Yoko Ono ja tässä hänelle omistettu sävellys.

Barcelona style

Tässä tuutin täydeltä asukuvia Barcelonan matkalta. Kokeilinpa minäkin nyt tuota naamansuttaustekniikkaa ja kyllähän se aika pelottavalta näyttää, hui.

Tässä mukavassa asussa lähdettiin perjantai illalla kohti määränpäätä.

Farkkuleggarit ja löysyyspaita, piristeenä kirkkaanpunainen kaulakoru, jalassa luottokiilakorot Vagabondilta. (Noi kärryt on ihan huiput!)

Asukuvia ei ole otettu varta vasten blogia varten, vaan ne on poimittu matkakuvien joukosta (ja sen on näköisiäkin). Kaikista ei ole edes kokovartalokuvaa, mutta näillä mennään. Tässä ihmettelen menoa Plaça de Catalunyan edessä. Erotunko joukosta?

Turisti liikennevaloissa.

Päällä ihastuttava tunikatoppi, mustat trikooleggingsit sekä kangasballerinat. Laukku tyylikkäästi ja seksikkäästi vatsan puolella, tuhansien taskuvarkaiden takia.

Tämä kuva sai nimen Hollywood-otos, kärsii ehkä uskottavuutta tuon keinotekoisen sutun takia. Kuvassa näkyy kuitenkin paremmin tunikan koristekuvio etupuolella. Niin ja aurinkolasit on uudet, hankittu lentokentältä ennen Kefalonian matkaa.

Kolmantena päivänä päälläni oli lauantaina ostettu Bershkan punainen neuletunika, love the color. Jalassa mustat kangasleggarit ja kangasballerinat.

Paikallisessa Kiasmassa, MACBAssa punainen tunikani sai kivat kontrastit aikaan valkoisten seinien ja mustien portaiden kanssa. Tällä outfitillä käytiin myös söpössä Parc Güellin puistossa.

Koristekamelikin ansaitsee pusun.

Tämä on ainut kuva maanantain shoppauspäivältämme, jolloin päälläni oli korallinen värinen t-paita ja mustat bermudat. Kamerassa oli joku ihme asetus päällä, nimittäin oikeasti toppi on paljon oranssimpi. Mukana oli myös, täysin turhaan, pitkähihainen harmaa neule.

Sitgesin kaupungissa kävimme neljäntenä päivänä ja minkäs muunkaan laitoin päälle, kuin tunikan (surprise!) Oikeasti kyseessä on Objectin vihreä mekko, mutta se on makuuni liian lyhyt käytettäväksi mekkona, joten asuun yhdistetty jälleen kerran ne pirun trikooleggingsit (aka pitkikset).

Katsos Freddy Kruegeria! Käykö kateeksi?

Päivänä numero viisi vierailimme Montjüicin kukkulalla, jossa innostuin poseeraamaan tämmöisessä vartiopöntössä. Tunika (!) on ostettu Sitgesin kaupungista. Ihastuin siihen heti, kun sen kaupan ikkunassa näin. Putiikkia piti englantilainen rouva, joka oli muuttanut Espanjaan 23 vuotta takaperin. Myynnissä olevat vaatteet olivatkin suurilta osin merkiltään Pussycat London, joita rouva käy aika ajoin hakemassa synnyinmaastaan.

Olin kävellyt jalkani muussiksi ballerinoilla, joten jalkaan oli pakko laittaa maailman mukavimmat varvastossut, Havaianasit.

Mitä se tekee? No ottaa kuvaa suihkulentokoneen jättämästä jäljestä tietenkin, daa.

Käveltiin kukkulalta alas etsien Joan Mirón säätiötä ja löydettiin täydellinen posepaikka suihkulähteiden ja palmuistutusten vierestä. Niin, että posepose.

Lempparitopikseni muodostuneesta heppatopista ei myöskään ole kunnon kuvaa, mutta se on päälläni seuraavassa neljässä kuvassa. Yhdeksi lempiliikkeekseni muodostui paikallinen Seppälä, Sfera. Sieltä ostin ko. heppatopin lisäksi susitopin, niittitopin, kevättakin, kaulahuivin, laukun, rintamerkin sekä kaksi pipoa, joista toisesta kuvat seuraavaksi.

Heppatoppi in action, kun viimeisenä aamuna söimme aamupalan hotellimme ravintolassa. Se olikin sitten ainut aamiainen jolloin saimme terveellistä murkinaa. Espanjalaiset syövät kyllä varsin epäterveellisesti. Itse en pystyisi syömään joka aamu rasvaista croisanttia, iuh. Huomatkaa taas designhotellimme hienot taulut seinällä.

Tässä sitten Sferasta ostettu sininen tupsupipo. So cute. Kuvissa näkyy myös hyvin tämän hetkinen vaaleusaste hiuksissani. Pituudestakin lähti n. 20 cm, mutta hiukset saa vielä ponnarille.

Viimeistä viedään. Viimeisen illan asuna toimi vaaleanharmaat farkkuleggingsit ja kimmeltävä musta neuletunika, jonka alla musta toppi. Kaulakoruna koko matkan ajan toimi Kalevalan Halikon käätykoru, joka on ollut lähiaikoina kova hitti. Sain sen alunperin kummitädiltäni reippaasti yli 10 vuotta sitten, jolloin se ei ollut mieleeni lainkaan. Yhtäkkiä huomasin kaipaavani sitä ja nyt se on ollut melkein jokapäiväisessä käytössä viimeisen kuukauden. Mukavaa kun tällaisia aarteita löytyy ihan omasta kotoa.

Kokovartalokuva on otettu itselaukaisijalla ja valitettavasti kengät eivät mahtuneet mukaan kuva-alueelle.

Siinäpä se, matka asukuvina. Pitkästä aikaa vaatteita blogissani, mitäs pidit?