Paloja lomasta Kefaloniassa #4 - Argostoli

Niin, eihän siitä mitään tule, että olisin jättänyt Kefalonian pariin postaukseen. Mulla on vaan ihan liikaa näitä kuvia.

Argostoli on Kefalonian pääkaupunki ja me asuimme aivan sen vieressä. Matkaa vaivaiset 1,5 km, tosin matka oli kuin olikin vaivalloinen, nimittäin Kefalonia on kuin San Francisco, kun kyseeseen tulee mäet. Jyrkkä ylös, jyrkkä alas, tiukka sivulle... Sellaista on maasto Kefaloniassa. Argostoliin päästäksemme kävelimme ensin ylös, ylös, ylös ja sitten alas, alas, alas. Keskipäivän kuumuudessa, ei hyvä juttu.

Matkalla minua piristivät kuitenkin mm. nämä iloisen väriset graffitit sekä appelsiinin värinen päiväkoti.

Eräässä puistossa tapasin amiraali-perhosen

Tälle aukiolle kaikki kokoontuvat iltasin

Kreikassa kaiken ei tarvitse olla niin justiinsa. Tällainen puistonpenkin epätäydellisyyskin on minusta vain suloista.

Jostain syystä tykkään kuvata kreikkalaisia pappoja.

Katsokaa miten hieno kivetys on Argostolin satama-alueella.

Kuten sanottu, joistain asioista on vain pakko ottaa kuva.

Kuten näistä renkaista, joita oli kertynyt autonlavalle muutama,

tuolista, joka nökötti yksinään keskellä katua,

tai iloisen värisistä tuoleista ravintolan terassilla.

Entäs kuinka söpön värinen tämä paatti on?

No aika.

Miksei Suomessa ole vihanneskauppoja?

Miksei luterilaiset kirkot ole näin komeita?

Onneksi sentään auringonlaskut on upeita missä päin maailmaa vaan.

Yritin löytää taulua kotiinviemisiksi, mutta en löytänyt "sitä oikeaa".

Auringon laskettua otettiin oluet (äitille cokista).

Tahdoin ISON oluen, joten minulle kelpasi Heineken. Isäni halusi Mythosta, joten joutui tyytymään pieneen pulloon, koska sitä ei ollut saatavilla hanasta. Pähkinät (joille olen allerginen) tuli kaupanpäällisiksi.

Yritin napsaista kuvan hienoista valaisimista, mutta pokkarini oli toista mieltä.

Huoneistolle päin mennessä törmäsin vielä "pakko ottaa kuva" pöytään ja tuoleihin.