Erimukava viikonloppu takana. Olen vihdoin (puolen vuoden tauon jälkeen) aloittanut jumppailun, ja sillä se viikonloppu alkoi. Venyteltynä ja vetreänä jatkoin iltaa ystävälle, jota en ollut nähnyt pitkään aikaan. Siellä oli muutakin porukkaa ja heidän seurassaan tuli lipitettyä pullollinen Lambruscoa. Kun toiset lähti baariin, minä lähdin kotiin. Perus.
Lauantai alkoi Engelin ranskalaisella aamiaisella ja ystävän seuralla.
Aamupalan jälkeen kiertelimme kaupungilla, lähinnä kenkäkaupoissa. Ystäväni löysi itselleen "krokotiilinnahkasaappaat" ja minä yritin etsiä itselleni söpöjä maihareita tai saappaita. Maihareita ei löytynyt, mutta nämä ihanaiset biker-bootsit kylläkin.
Ei ne nyt varsinaisesti mitkään bikerbootsit ole, mutta sellaisia ne mielestäni lähinnä muistuttaa. Paksuista koroista en ole pitänyt vuosikausiin, mutta näihin ne jotenkin sopii ja pidän siitä, että ne eivät ole tasapaksut koko matkalta.
Tällä hetkellä ahdistaa jo valmiiksi ajatus mennä huomenna töihin, mutta kai se on vaan kestettävä. Jospa menisi aikaisin nukkumaan ja yrittäisi olla näkemättä työhön liittyviä painajaisia. Yes, I'll try.
Postauksesta piti tulla iloinen, mutta en mahda mitään tällä hetkellä vellovalle negatiivisuusfiilikselle. Jos tälle olotilalle ei pian tapahdu jotain, niin on varmaan pakko lopettaa töissä ja alkaa miettiä mitä sitä oikeasti haluaa elämässä tehdä. Voi kun olisi selvä visio siitä! Tällä hetkellä pinnalla ovat korusepäksi ryhtyminen tai kielien opiskelu avoimessa yliopistossa. Viikon päästä voin olla jo toista mieltä... Tiedätkö sinä, mikä sinusta tulee isona?
