Hania; Kreetan toiseksi suurin kaupunki

Selitän myöhemmin mitä kaikkea muuta olen tehnyt lomalla, kuin käynyt Kreetalla. Se vaatii kuvien siirron koneelle ja enemmän tietokoneaikaa. Nyt kuitenkin takaisin Kreetalle ja Hanian kaupunkiin.

Pidän tätä kauppahallia ovena Haniaan. Siellä käydään aina ensin, kun Haniaan mennään.

Se on iso nelihaarainen kauppahalli, josta löytyy erilaisia kojuja, mm. yrtti-&saippua-, matkamuisto kojuja, liha- ja kalatiskejä...

Rakastan Haniassa eniten pieniä ja kapeita kujia sekä niiden varrella sijaitsevia värikkäitä pöytiä ja tuoleja, joita tulette näkemään tässä postauksessa paljon. Voisinkin antaa kuvien puhua puolestaan ja jättää höpöttelyt vähemmälle.

Turistikujien alkupiste. Paikallisia juttelemassa.

Satama-alueelta otettuja kuvia seuraavaksi.

Lempivalokuvakohteeni on kukat, söpöt yksityiskohdat ja rakennukset.

Ja ruokapaikaksi valittiin nälkäisinä kauniisti sisustettu Zepos.

Ruoaksi otettiin molemmat vuohenjuustopastaa.

Pikkukujien kautta kävelimme bussiasemalle ja ehdimme juuri ja juuri viimeiseen bussiin kohti Plataniasta.

Tuon viimeisen kuvan jälkeen kävi hassusti. Katselin edelleen ylöspäin ja kaaduin portaissa! En huomannut niitä ollenkaan, koska ihailin rakennuksia niin suurella rakkaudella. Onneksi ei käynyt pahasti, pikkuhaveri polveen vaan. Mukana oli puhdistusainetta, jolla sain heti putsattua haavan. Kamera oli onneksi kätösissä, joten sillekään ei käynyt mitenkään. Eniten taisi pelästyä noin minun ikäiseni ruotsalaisturisti, joka tuli heti luokseni hätääntyneenä "Are you okay? Oh my god. Let me help you up! Do you need bandages?" Minun osaltani koko kaatuminen kävi kuin hidastetussa filmissä. Jännä fiilis. Polvessa on vieläkin arpi, mutta uskon sen häviävän ajan kanssa kokonaan.

Kohta lähden viettämään Leenanpäivää, sillä ystävälläni on nimipäiväkestit tänään. Hauskaa torstaita myös teille!

Auringonlaskun aikaan

Asukuva nro 2. Oikeastaan koko reissulla tuli käytettyä vain muutamaa vaatekappaletta. Rantamekkona toimi edellisessä postauksessa näkyvä valkoinen trikoomekko. Melkein joka ilta jalassa oli ao. kuvassa näkyvät shortsit, joiden kanssa vaihtelin vain yläosaa. Tämä kuva tais olla tokalta illalta, kun lähdettiin kuvaamaan auringonlaskua.

Meillä molemmilla on suht uutukaiset, eri merkkiset järjestelmäkamerat, joten testailtiin miten kannattaa ottaa kuvia laskevasta auringosta.

Pakollinen kuva omista räpylöistä rantahiekalla. Tai tässä tapauksessa rantapikkukivellä.

Lenni lokinpoikanen. Oli se söpö. Kaikki pennut on.

Ja sinne se laski, vuorten taakse.

Gramvoussa ja Baloksen laguuni

Heti matkamme alkupäässä kävimme veneretkellä. Iso paatti käytti meitä kahdella saarella, Agriogramvoussalla ja Gramvoussalla.

Ensimmäisellä saarella oli venetsialaisen linnoituksen rauniot, korkealla vuoren päällä, tarkalleen ottaen 137 m merenpinnasta. Meitä ei varoitettu millään tavalla, että kipuaminen ylös raunioille on raskas ja tuskainen. "Portaat" ylös oli todennäköisesti alkuperäiset ja restauroimattomat. Porrasaskelmat olivat korkeat, vaivalloiset ja epätasaiset. Puolessa välissä ei enää viitsinyt luovuttaa. Uudestaan en sinne kiipeäisi, no way. Ja ihmeteltiin, että kuinka meitä ei varoitettu ollenkaan? Opas olisi hyvin voinut sanoa, että kipuaminen ei sovellu huonokuntoisille, vanhuksille, polvivammaisille... Ylös päästyäni heikotti ja luulin että pyörryn. Yritä siinä nyt nauttia kauniista maisemista. Asiaa ei tietenkään helpottanut yli 30° kuumuus.

Jotain kuvia sain kuitenkin läkähdyspäissäni näpsittyä.

meidän paatti ylhäältä kuvattuna. Näkee hyvin koko eron, kun vieressä on normikokoinen vene.

lattiassa oli reikä

Saarella on merirosvotausta ja tiedä vaikka tuo hylky olisi niiltä ajoilta asti! Paitsi, että tuo ei tainnut olla puusta tehty. No mutta voidaan leikkiä, että se on oikea merirosvolaiva.

Jotenkin päästiin ne portaat laskeuduttua takaisin alas, ja vannottiin, ettei koskaan enää! Siirryttiin suoraan laivan ravintolaan syömään fetasalaatit, sipsipussit, vesimeloniannokset ja juomaan vettä ja mehua (cokis oli loppu).

Sitten olikin kakkossaaren, eli itse Gramvoussan vuoro. Sininen Baloksen laguuni oli mahtava. Pitkä pätkä alle nilkkasyvää lämmintä vettä. Olisin viihtynyt kauemminkin, ellei iho olisi alkanut punoittaa niin paljon. Tuossa kuvassa on siis meikä valkoisessa mekossaan.

Oltiin retkeltä takaisin kämpillä joskus puolikasin aikaan illalla ja aivan väsyneitä. Jaksettiin kuitenkin käydä suihkussa ja pukea mekot päälle. Ilman meikkiä läheiseen söpöön ravintolaan syömään. Tarjoilijat oli kreetalaiseen tyyliin erittäin ystävällisiä ja ihania. Ne aina innostuu, kun niille puhuu vähän kreikkaa. Parakalo. Eipä sitten, kun takas kämpille ja nukkumaan. Ja kyllä uni maistui.

Kreetasta tykkään aina vaan

Olin ehkä hieman hölmö ja otin matkalle mukaan vain järjestelmäkameran. Ja kuka hullu jaksaa kantaa painavaa ja isoa kameraa pitkin poikin ja rannalle? No aika harva varmaan. Siispä kuvia ei tullut otettua ihan hirmuisasti, mutta niilläkin vähillä saan varmasti blogini tukkoon.

Ajattelin esitellä ensiksi asuinpaikkamme lähiympäristöä ja muissa postauksissa sitten jotain muuta.

Ulkomailla tulee syötyä aina päivän tärkein ateriakin, eli aamupala. Pikkuyksiössämme ei ollut keittiönpöytää, mutta tuskin olisimme sitä käyttäneetkään, sillä parvekkeellahan ne ateriat kuuluu nauttia!

Jyväisät ja tuoreet sämpylät käytiin hakemassa aamulla kaupasta. Täytimme ne tsatzikilla, punasipulilla, kurkulla ja tomaatilla. Parasta ikinä! Paksu luonnonjogurtti+hunaja on oikeasti jälkiruoka, mutta siitä saa mukavasti energiaa myös aamulla. Kaiken kruunaa maitokahvi.

Parvekkeelta oli suora näkymä hotellimme allasalueelle. Tapasimme katsella tanskalaisen nuoren komistuksen taitohyppyjä sivusilmällä ja vähän hymyillen. (lue: tuijottaen ja paljon kuolaten)

Altaan vieressä oli paljon kasvillisuutta, muun muassa kiinanruusuja.

Hotellin pystyi kiertämään ympäri ja tässä näkymää takapihalta päin. Vinosti vastapäätä sijaitsi Mexikolainen ravintola, jonka sisäänheittäjä yritti kosiskella meitä syömään joka päivä. Mutta ei Kreetalla kuulu mexikolaista ruokaa syödä, pöh!

Kämppämme sijaitsi ylämäessä, josta alaspäin lähtiessä törmäsi tällaiseen ihanaan yrtti-saippua-matkamuistopuotiin. Taisinpa ostaa sieltä jotain pientä ja söpöä mukaani.

Mexikolaisen ravintolan alakerrassa oli Cafe Bar Social, jossa käytiin juomassa yhdet mojitot.

kaupan päälle pähkinöitä, joita tämä allerginen ei voinut syödä. Mojitopäissämme portaat ylös ja nukkumaan.