Morning thunder

Tämä aamu ei ollut mikään maailman miellyttävin. Heräsin, kun kuulin kaukaista ukkosen jyrinää. No, eihän siinä auttanut, kun pomppasta ylös sängystä, pukea ja lähteä äkkiä koirien kanssa ulos. Tein vaan pikkulenkin ja ehdin juuri ja juuri kotiin, kun ukkonen ja sade tuli kohdalle. Ja kun tarkotan juuri ja juuri, niin tarkoitan sitä; avasin rapun ovemme, kun tuuli paljon, mutta ei satanut. Kävelin yhdet rappuset ylös kotiimme ja avasin oven, jolloin satoi jo aivan kaatamalla! Hyvä ajoitus siis. En pysty mennä enää nukkumaan sen jälkeen, kun olen käynyt ulkona, joten tulin tähän koneelle keltainen muumimuki seuranani. (Mukissa on kahvia).

Ukkonen loppui jo, mutta voi olla, että kohta tulee lisää. Tykkään ukkosesta, minusta se on vain jännää. Viime viikonlopun megaukkosmyrsky oli aivan kaupunginosamme päällä ja me Miehen kanssa istuttiin parvekkeella valoshowta ihailemassa. Oli aivan mahtavaa! Se oli myös jännä miten ukkonen tuli tänne. Istuin tässä koneella ja kirjoitin tätä postausta. Ihmettelin kuinka taivas on aivan oranssinkeltainen, ja julkaisin kirjoituksen. Siirryin olkkarin puolelle, ja samalla tuli aivan tajuton tuuli. Luulin ensin, että se on kaatosade, mutta se olikin pelkkä tuuli, josta lähti niin kamala ääni. Ihan mielettömän kokoiset tummat pilvet lähestyi vauhdilla, puut huijui vaakatasossa ja taivas muuttui mustaksi. Sitten alkoi kova sade, salamointi ja jyrinä. Salamat välkkyi koko ajan eikä jyrinäkään lakannut tuntiin. Meidän kohdalta myrsky jatkoi matkaa länteen ja pohjoiseen päin ja mä sanoin ääneen "Hö, joko se lakkas?". Ihan hyvä, että lakkasi, nimittäin oli jo nukkumaanmenoaika, seuraavana aamuna herätys klo 06:02 (ja töihin).

kuva