Olin jo unohtanut söpösen heijastinrintakoruni (jota en valitettavasti ole tehnyt itse). Nyt syksyn tullen sen muistin ja etsin kaapin perältä käyttööni.
Maatuska-mummoahan se plagioi ja siksipä sen ostinkin. Maatuskoilla on oma erityinen paikka sydämessäni.
Voisin kokeilla tehdä tällaisia omilla pikkukätösillänikin, nyt kun olen paskistelun makuun päässyt.
3 kommenttia:
Pupun peffa ja maatuska, lovely. :)
Ihana, ihana maatuska! Mulle, mulle, mulle kans!!!
Riehu: <3
Nooruska: no eikö ooki ehkä maailman ihanin!? Vaihdatko zorropöllöön? eee-i sittenkään, emmä voi luopua mun mummosta.
Lähetä kommentti