Pikainen Moi

Tulin toivottamaan oikein mukavaa viikonloppua itse kullekin!

kuva kesältä

Poistun pariksi yöksi Riehulle askartelemaan, kokkailemaan, jutskailemaan ja ennen kaikkea viihtymään. Yritän muistaa räpsiä muutaman kuvan pokkarilla ja esitellä teille duunattuja juttuja, kunhan taas kotiudun. Se on moi!

Will Smith on ihana

Tämä postaus on omistettu Will Smith'lle, koska se vaan on niin ihana.

voimakas

koirarakas

perhekeskeinen

ansioitunut urallaan

huumorintajuinen

Olen tykännyt Will'stä aina. Hän ei ole tainnut tehdä edes huonoja elokuvia. Hancock nyt oli vähän pettymys, mutta on sitä huonompiakin nähty.

Alla pari videota hänestä. Ensin symppisvideo Will'n pojan, Jaden Smith'n, haastattelutilaisuudesta. Loistoa, kun kaiken ei aina tarvitse olla niin virallista ja muodollista. Will on aito.

Ja toinen on vähän pidempi video Will'n elämänkatsomuksesta.

On se ihana.

kuvat googlen kuvahaulla

edit:// vaihdoin blogipohjaa ja noi videoembeddaukset ei asetu hyvin aloilleen. Piti vähän säätää, eikä vieläkään ole hyvä.

Superfoodiin hurahtanut

Ruohonjuuri on ystävä. Menin täydentämään gojimarjavarastoani, mutta kuinkas sitten kävikään? Nappasin mukaan myös suklaarusinoita, chia-siemeniä ja sekoituspussin missä goji-, mulperi- ja inka-marjoja, kuorittuja hampun siemeniä sekä kaakaonibsejä.

Chia-siemenistä kerrotaan seuraavaa: ovat aikanaan olleet osa asteekkien ja mayojen ruokavaliota. Kuulemma vain kahdella teelusikallisella chia-siemeniä asteekki-sotilaat pystyivät marssimaan 24 tuntia. Asteekit käyttivät siemeniä myös rahana ja maksoivat niillä muun muassa veronsa. Chia-siemeniä käytetään pellavansiementen tavoin ja ne sisältävät runsaasti omega-3 rasvahappoja, kuituja ja kivennäisaineita.

Lautasella luonnonjogurttia, pellavansiemeniä sekä Trailmix-sekoitusta. Ekalla kerralla annostelin mixiä aivan liikaa, jälkiruokalusikallinen riittää. Inka-marjat ovat niin makeita, että melkein yököttää, muuten maku on mielestäni mukava. Luonnollinen ja ravintorikas Trailmix tasaa verensokeria ja pitää näläntunteen pitkään poissa. Ja se on muuten testattu!

Tiedoksi, että blogger sekoili ja jouduin kirjoittamaan tämän jutun kahteen kertaan. Automaattinen tallennus ei tainnut ihan toimia...

Ettei lopu heti kesken

Torey Haydenia piisaa nyt oikein olan takaa. Ostin kerralla neljä, kun halvalla sai. Pöydällä nätissä rivissä Toisten lapset, Nukkelapsi, Hiljaisuuden lapset ja Häkkipoika. Teemahan näissä on kaikissa sama: tositarinoita Toreyn ajoilta jolloin hän on toiminut ongelmallisten lasten parissa psykologina tai erityisopettajana. Tänään aloitin lukemaan Hiljaisuuden lapsia, ja kyllä taas vaikuttaa niin mielenkiintoiselta että! Nää vaan on mun tyylisiä kirjoja.

Löysin myös uuden kirjailijan, jonka teoksia haluan lukea enemmän, kun tässä taannoin luin Minette Waltersin Mielen häiriöitä. Kommenttiboxissa minulle ehdotettiinkin hänen teoksiaan Kuvanveistäjä, Pimeä huone ja Häpeänaamio. Nimet laitoin korvan taakse ja lisäsin lukulistalle. Samaisella listalla on myös Lars Keplerin Hypnotisoija ja Anna-Leena Härkösen omaelämäkerrallinen Loppuunkäsitelty. Jos haluat lisätä lukulistalleni kirjan laita kommenttiboxiin viestiä, otan mielelläni kaikki vinkit vastaan!

Viimeisin kirja jonka sain päätökseen on Inger Frimanssonin Parempi elämä. Tarina kertoo 4-vuotiaasta lapsesta, joka kidnapataan jälkiä jättämättä... Teos oli mielestäni tosi hyvä ja sen luki nopeasti. Sain "myytyä" sen myös työkaverille ja kirja meni hänelle lainaan. Mielenkiinnolla odotan mitä hän on siitä mieltä.

Syyssuunnitelmat

Olisi varmaan jo aika kertoa niistä syksyn suunnitelmista, joista osa on jo toteutunutkin...

Syksy on omistettu ystäville ja esimakua sain viime viikonlopun Paskiksesta. Tulevana viikonloppuna menen kuuden ystävän kanssa lähimökille karkeloimaan. Meitä lähtee tyttöjä ja poikia, joten vähän erilainen mökkeily kyseessä kuin yleensä. Tiedossa ainakin syömistä, pelailuja, saunomista ja olutmaistelua. Jotkut rohkeat uskaltautuu kai uimaankin.

Siitä viikko eteenpäin ja meillä on perinteinen tyttöjenilta, kokoontumispaikkana Riehula. Ohjelmassa sitä mitä aina, eli syömistä, höpöttelyä, naurua, hyvää musaa ja vähän ilolientä. Minä menen paikan päälle jo edellisenä päivänä, vähän paskistelemaan nääs.

9.9. starttaa matka ystäväporukalla Lontooseen, koska 11.9. rockataan Wembley Arenalla Musen tahdissa (JEE!!). Kuumeisesti mietin jatkanko lomaani ystävän luo Essexiin, jolloin paluu olisi vasta perjantana 17.9. Palkaton loma töistä ei kiehdo, mutta toisaalta... Vaikeaa. Päätös pitäisi tehdä pian, ennen kuin lentohinnat nousee pilviin.

Lisäksi tiedossa korukursseja, kolmannen tatuoinnin ottaminen ja uravalintatestejä. Tarkoitus on jatkaa terveellisempiä elämäntapoja ja edes kokeilla tankotanssia. En tiedä miten se on niin vaikeaa varata aika ja mennä testaamaan lajia. Jonkun pitäis hakea mut kotoota ja raahata paikan päälle.

Toinen ikuisuusprojekti on varata aika kosmetologille. Siinäkin on jotain kummallisen vaikeaa. Myös hammaslääkärissä pitäisi käydä tsekissä ja - gulps - hampaidenvalkaisussa. Vähän jännittää sekin. Oikeastaan molemmat operaatiot, koska minulla oli viimeksi aivan hirveästi reikiä.

Uudet tuulet puhaltaa myös työrintamalla, jossa olen luvannut laajentaa osaamistani ja tehdä uusia aluevaltauksia, mitä ne sitten ikinä ovatkaan.

Tuntuu, että jotain unohtui kertoa, mutta päivitän tarvittaessa.

Muutaman tunnin rutistus vielä ja sitten pääsee viikonlopun viettoon!

kuvat 1, 3, 4-6 googlen kuvahaulla

Viime yönä näin unta

Viime yönä näin unta, että kuvasin jännityselokuvaa, jossa vastanäyttelijäni oli Adrien Brody, ja jonka kanssa minulla oli suutelointikohtaus.

En tiedä mistä nämä uneni aina kumpuaa. Olen nähnyt unta, jossa olen ollut lämpimissä tekemisissä Ville Valon ja Aleksi Sariolan kanssa. Erikseen, totta kai. Kumpaakaan henkilöä en voinut sietää ennen näkemiäni unia. Kuitenkin unien jälkeen aloin fanittamaan Villeä ja sietämään Illiä...

Adrien Brodysta olen kyllä aina pitänyt, mutta en siinä mielessä. Uni avasi silmäni uudella tavalla. Onhan se aika söpö.

1, 2

Relapse - ei pitäny mutku...

Sitä on sitten tullut otettua vähän takapakkia tässä "uudessa elämässäni". Ensinnäkin söin viime viikolla useampana päivänä epäterveellisesti ja herkkupäiviäkin oli enemmän kuin se yksi viikossa. Mutta kyllähän te tiedätte, kun välillä tulee semmonen kelju olo ja sitten on lohdutettava itteään jollain hyvällä ja ehkä jollain uudella. (mistä pääsemmekin seuraavaan aiheeseen...)

Tällä viikolla sitten olen tuhlannut rahaa! Menin etsimään punaisia sukkahousuja, mutta kun niitä ei löytynyt (ainakaan Sokokselta, Hennesistä, KappAhlista, Seppälästä..) niin eksyin Carlingsin alerekin luokse. Ei se mun syy ollut, mitäs se alerekki hengaili heti siinä sisäänkäynnillä ja houkutteli mua luokseen.

Sentään voin perustella ostostani sillä, että se tosiaan oli alessa ja maksoi alle kympin! Siis alle kympin, käytännössä ilmainen.

Ja se on punainen. Niin kuin ne punaiset sukkahousut joita lähdin ostamaan, sen sijaan nyt vain satuin saamaan mekon.

Tai siis eihän tuo oikeasti mikään mekko ole, vaan L-kokoinen paita. Mutta minulle se käy mekosta. Alusmekko on vähän rumasti kuroutunut ylöspäin kotimatkalla, mutta kyllä mä töissä pidin huolta, että se oli nätisti.

Tässä vielä minä, mun maatuska ja mun pesua vailla oleva koira (jota mä niin hellyydellä kattelen).

ps. söin tänään hampurilaisen. Antakaa mulle anteeks!

Kaivoin mummon kaapista

Olin jo unohtanut söpösen heijastinrintakoruni (jota en valitettavasti ole tehnyt itse). Nyt syksyn tullen sen muistin ja etsin kaapin perältä käyttööni.

Maatuska-mummoahan se plagioi ja siksipä sen ostinkin. Maatuskoilla on oma erityinen paikka sydämessäni.

Voisin kokeilla tehdä tällaisia omilla pikkukätösillänikin, nyt kun olen paskistelun makuun päässyt.

Extrakuva: Pupukin halusi osallistua kuvauksiin.

The Blind Side

Lupasin kertoilla lukuisista leffoista, jotka olen kesän aikana katsonut ja jostainhan se on aloitettava. Ajattelin mennä käänteisessä järjestyksessä ja kertoa ensin elokuvasta jonka olen katsonut viimeisenä.

The Blind Side pohjautuu tosi tarinaan ja se kertoo sympaattisesta, orvosta ja isokokoisesta pojasta, Michael "Big Mike" Oher'sta, joka sattuu olemaan hyvä urheilussa. En nyt kerro enempiä, vaikka osa jo varmasti tarinan tietääkin.

Tarina pyörii Tuohyn perheen ympärillä. Perheen äitinä, Leigh Annena, nähdään Sandra Bullock, joka nappasi roolistaan naispääosa-Oscarin. Leigh Annen miestä tulkitsee kantritähti Tim McGraw ja Michael Oher'ia esittää vasta lähivuosina näyttelijäuransa aloittanut Quinton Aaron.

Suosittelen lämpimästi elokuvan katsomista. Tositarinat ovat yleensäkin lähellä sydäntäni ja ohjaaja-käsikirjoittaja John Lee Hancock on tehnyt hyvää duunia tämän leffan eteen. Kaksi tuntia kului hetkessä ja mielelläni olisin katsonut vielä vähän lisää. Megahyviä arvosteluja The Blind Side ei ole saanut, mutta minä tykkäsin ja katson mielelläni joskus uudestaankin.

kuvat googlen kuvahaulla

Askarteluvoittoinen viikonloppu

Järjestimme Riehun kanssa ihka ensimmäisen Paskis-leirin, jonka teemaksi valittiin vintagekortit. Askarreltiin menemään sekä lauantaina että sunnuntaina. Lauantaina aihe oli vapaa, mutta sunnuntain paskartelut toteutettiin haastein. Erotatko alla olevasta kuvasta puolessa tunnissa tehdyt "kesäinen" ja "very girlie" -kortit? Haasteena oli tehdä myös rock-henkinen kortti, mutta materiaalien vähyys vaikutti luovuuteeni, enkä ollut tyytyväinen lopputulokseen. Siitä tuli liian heavy.

etualalla olevat kortit ovat minun, takana pilkistää Riehun taidonnäytteet

Toki ohjelmassa oli muutakin kivaa, kuin askartelua. Lounaaksi nautimme pizzaa, illalliseksi teimme feta-pinaattipiirakkaa ja halloumisalaattia, jälkiruoaksi oli kahvia ja kääretorttua. Naposteltiin karkkia ja lipitettiin valkoviiniä. Lauloimme Singstaria, saunoimme keskiyöllä ja juteltiin ja juteltiin.

Unet jäi vähän vähälle, mutta onnistuin silti heräämään tänään aikaisin töihin.

Päällä pitkästä aikaa violetti mekkoni ja viime Paskiksessa tekemäni koru, josta oli tarkoitus ottaa lähikuva kun se roikkuu kaulassani, mutta se sitten unohtui.

Hyvin on kuva valottunut tuosta edestä. Näyttää siltä, kuin Pupun korvat kasvaisi päiväpeitostamme...

Joku hyvä lopetuslause tähän.