Sarilla on arvonta

Poikkesin vaan pikaisesti kertomaan, että Sarin blogissa on meneillään arvonta. Palkinto on yllätys, uskalsin silti osallistua :)

Hyvää viikonloppua!

tuttua mökkeilyä

Suomireissun viimeinen etappi oli meidän mökki Lounais-Suomessa, Aijalassa.

Ihan ensimmäisenä käytiin uimassa järvessä. Minulla tosin kesti kastautua n. 15 minuuttia, oli sen verta kylmä vesi tälle vilukissalle.

Mökin pihaa olen esitellyt ennenkin, mutta oli silti pakko räpsästä muutama kuva.

pöllö ja sammakot

paljon kukkia ruukuissa

Mökillä tehtiin mitä mökillä tehdään, eli loikoiltiin auringossa, käytiin kävelemässä, syötiin, kahviteltiin, saunottiin, uitiin, heitettiin tikkaa ja pelattiin mölkkyä.

Sitten päästään kesäraukkauteeni. Rypsipeltoihin! Rakastan niitä. Sitä ihanaa keltaista väriloistoa, että melkein silmiä häikäsee. Ja tänä vuonna sellainen oli aivan meidän mökin lähellä, luv.

Siinäpä se sitten oli Jyväskylä-Pyhäjärvi-Kalajoki-Vaasa-Rauma-Aijala. Kylläpä oma sänky tuntui ihanalta yhdentoista muualla nukutun yön jälkeen. Karuun arkeenkin olen palannut jo, työt alkoivat siis tänään. Onneksi enää huominen ja sitten onkin taas viikonloppu. Pidän näistä pehmeistä laskuista takaisin työelämään.

Ja nyt voinkin alkaa haaveilemaan syksyn Kreikanmatkasta ja suunnittelemaan myös tulevaa Barcelonan matkaa, luksus!

Rauman mummi

Ajelimme alkumatkan maisemareittiä Vaasasta Raumalle. Yhdyimme 8-tielle joskus ennen Kristiinankaupunkia, sitä ennen tuli ajeltua mm. Sundomin, Korsnäsin, Närpeksen ja muiden ruotsinkielisten kylien läpi. Oli aika eksoottista, kun suomea ei lukenut välillä missään.

Raumalla mentiin ihan ensimmäiseksi käymään sedälläni ja hänen vaimollaan. Heidän kodistaan (lähinnä takapihastaan) esittely erillisessä postauksessa.

Raumasta kerrottakoon sen verran, että kyseessähän on merenrantakaupunki, jossa monella on vene ja kaikilla on polkupyörä. Keskusta on pieni, mutta söpö. Varsinkin vanhakaupunki, jota kutsutaan Vanhaksi Raumaksi, on erittäin idyllinen puutaloineen ja mukulakivineen. Suosittelen käymään Raumalla Pitsiviikolla, erityisesti Mustan pitsin yön aikaan, joka järjestetään yleensä heinäkuun viimeinen perjantai.

Raumalla tykkään kävellä Suvitiellä, jonka varrella on useita laitureita ja vielä useampia veneitä.

lapsena piti juosta näillä laitureilla ees ja taas.

Toisin kuin Vaasassa, Raumalla on useita hyviä ravintoloita, joissa voi ilomielin käydä syömässä. Tällä kertaa Mummi tarjosi lounasta Buena Vistassa. Tilasin itselleni kanagratiinin lohkoperunoilla. Valittavana oli joko pieni tai iso annos, pieni annos olisi riittänyt...

Raumalla voi käydä uimassa mm. Otanlahdessa. Sieltä löytyy sekä ulkotila-allas hyppytorneineen että hiekkaranta.

en kyllästy näihin merikuviin koskaan

Seuraavassa kahdessa kuvassa vastarannalla näkyy Poroholma, joka on pyhitetty caravaanareille ja muille matkalaisille. Leirintäaluetta alettiin siistimään ja uudistamaan viime vuonna ja se valmistui täksi kesäksi. Kävimmekin viimeisenä iltana parilla olusella Poroholman Augustin paviljongin terassilla Miehen, sedän+vaimon kanssa.

Säät suosivat Länsi-Suomessa, sillä myös Raumalla oli lämmintä ja aurinkoista. Tosin merenrantakaupungissa tuulee aina, joten paikoitellen oli jopa kylmä. Tässä kuitenkin kuva helleasustani.

Toisena iltana kävimme istuksimassa koko poppoolla "Maanpään nokassa". Mukana oli eväsleivät sekä kahvia, ja siinä sitten vaan istuttiin auringossa, bongattiin lintuja, juteltiin niitä näitä ja kuunneltiin veden liplatusta.

Esittelen vielä muutaman jutun mummin kotoa. Ensiksi kerrottakoon, että hän joutui muuttamaan 2000-luvun alussa omakotitalosta kerrostaloon, kun pappani alzheimer äityi niin pahaksi, ettei mummi enää yksin pystynyt hoitamaan sekä omakotitaloa että pappaa. Pappa joutui puolisen vuotta muuton jälkeen sairaalahoitoon ja nukkui pois muutama vuosi sitten. Syvästi jäimme kaipaamaan, mutta onneksi jotkin asiat ei ikinä muutu...

...kuten tämä vaaaaanha lamppu, joka on ollut mummin ja pappan makuuhuoneen lamppuna ainakin niin kauan kuin minä muistan. Juju lampussa on se, että sinne on aina kiinnitetty hakaneuloilla eri ajankohtiin sopivia juttuja, joita sitten aina tilanteen tullen vedettiin esiin ja samalla nostettiin vanhat piiloon. Esim. Pääsiäisenä oli esillä pääsiäismunia, jouluna enkeleitä, kesällä tekokukkia. Nyt esillä oli sydänkoristeita ja jokin piilossa, mikä näkyy kuvassa tummennoksena.

Pappan puoleisella yöpöydällä on muistona pappan silmälasit, rannekello ja linkkari. Pappa ei mennyt minnekään ilman linkkaria, se oli hänellä aina taskussa mukana. (Kunnon MacGyver). Sillä pilkottiin meille omenat, kaivettiin kynnen alta multaa, kuorittiin piuhojen muovipäällysteitä, kaivettiin jotain maasta ja pilkottiin pähkinöitä linnuille... Pappan kello taasen oli yhtenään hukassa ja meidät lapset pistettiin etsimään sitä. Yleensä se löytyi vintiltä, jossa me yhdessä nukuttiin. Minun pappa oli maailman paras pappa.

Jottei menisi ihan nyyhkyttelyksi, niin tässä muita aarteita, jotka ovat olleet mummilla forever. Vasempilaitaisessa purkissa oli ennen aina lakritsaa, josta kävimme joka päivä nappaamassa muutaman lakun suuhumme. Pariskunta keskellä on muistaakseni lahja isältäni mummilleni.

Tämä pieni bambi on isomummini peruja. Olisikohan isäni ostanut sen omalle mummilleen ja hänen kuoltuaan se siirtyi minun mummilleni. Muistelisin näin. Ennen vanhaan sen paikka oli kukkaruukussa.

Nämä esineet on ostettu samalla kertaa bambin kanssa, vuonna 1956. Sormustin, vaasi, sammakko ja leppäkerttu.

Tämän pikkuvaasin tarinaa en muista, mutta sekin on ollut aina olemassa.

Olipa kiva käydä mummilassa, liian harvoin tulee käytyä. Näin kesällä siellä viettää kyllä ihan mielellään useammankin päivän. Me kävimme kävelemässä koirien kanssa pitkillä lenkeillä, ottamassa aurinkoa Otanlahdessa sekä Eurajoen Verkkokarissa, terassilla, ravintolassa, retkellä, kylässä ja ajelemassa. Lisäksi syötiin ruokaa, jälkiruokia ja irtojäätelöä. Vielä olisi mennyt pari päivää, emmehän kerinneet edes kauppoihin tahi Vanhaan Raumaan.

Kohta on matka saatu päätökseen. Raumalta ajoimme minun vanhempieni mökille, jossa vietimme vain yhden yön ja kotona oltiin sunnuntai iltana. Tästä kaikesta lisää huomenissa. Nyt nukkumaan ja huomenna paluu työelämään. Se oli viimeinen lomapäivä tänään, ugghh. Onneksi töissä odottaa edes kivat ystävät, muuten ei ehkä jaksaisi. Öitä ja huomiseen!

Aurinkokaupunki Vaasa

Vaasa mainostaa itseään Suomen aurinkoisimpana kaupunkina, eikä suinkaan turhaan. Alkureissumme ajan säät olivat vähän niin ja näin, mutta Vaasaan saapuessamme aurinko paistoi lämpimästi ja taivaalla oli vain muutamia pilviä.

Soittelin matkan varrella autosta Vaasan kaupungin matkailutoimistoon ja kyselin mikä olisi suht edukas ja koiraystävällinen hotelli. Luurin toisessa päässä oleva virkailija innostui ja melkein huudahti puhelimeen Bestwestern Silveria! Hän kertoi, että siellä on hyvät koirien ulkoilutusmaastot ja ilmeisesti sen takia innostui niin kovin.

Melkein heti kun olimme heittäneet tavarat sisälle lähdimme rannalle ottamaan aurinkoa, mikä oli minulle ensimmäinen kerta tänä kesänä.

näkymät auringonottopaikaltani

Parin tunnin auringossa paahtamisen jälkeen tulimme hotellille pesulle, jonka jälkeen suuntasimme hotellin terassin kautta "kartsalle".

Kävelimme ympäri Vaasan keskustaa yrittäen löytää jotain kivaa ravintolaa, mutta ei! Ko. kaupungissa ei tunnu olevan muuta kuin McDonald's, Hesburger, Subway, Rosso, Amarillo sekä useita pizza&kebab-paikkoja. Eikä sitä tee mieli vieraassa kaupungissa mennä sellaiseen ravintolaan mikä löytyy kotipaikkakunnaltakin (eli kaikki yllä mainitut).

Pyörimme kuitenkin ympäriinsä melkein kiukkunälkäpisteeseen saakka, kunnes luovutimme ja menimme Rosson jonoon. Noh, jonotimme aika kauan ilman että kukaan tarjoilija tuli sanomaan edes "hetkinen". Ja siinä jonottaessa näimme kymmeniä kiljuvia lapsia, jolloin totesimme, että tämä ei ehkä ole meidän paikkamme ja siirryimme Amarilloon. Sielläkin saimme jonottaa! Ei ollut yhtään vapaata paikkaa ja vaikka siellä oli suljettu tila, jossa useita vapaita pöytiä, niin jostain syystä ravintola ei avannut ko. tilaa asiakkaille. Ja jonossa oli siis muitakin ihmisiä meidän lisäksemme. Kaipa heillä joku syy siihen sitten oli. Ei meidän kuitenkaan onneksi tarvinnut odottaa kuin n. 10 minuuttia, jonka jälkeen saimme pöydän ja pääsimme tilaamaan.

Alkupalaksi jalopeno poppersit, minulle mojito ja Miehelle Pernod jäillä.

Pääruoaksi otimme molemmat Chicken bolillot. Miehelle on tapana tulla annoskateus, joten päätimme että on parempi ottaa samanlaiset annokset. Juomaksi valkoviinipullo, joka oli asiakasomistaja etuna melkein -50% normaalihinnasta.

Seuraavana aamuna kävimme nauttimassa hotelliaamiaista (koiratkin muuten saivat omat Caesar annospussit) ja pakkasimme jälleen kimpsut ja kampsut autoon. Että sitä tavaraa olikin paljon! Kuin kaksi lapsinen perhe olisi lähtenyt kahden viikon matkalle. Mutta niinhän se periaattessa olikin. Onhan meillä kaksi koiralasta. Ja näiden kahden koiralapsen kanssa menimme Hietasaaren puistoon ottamaan aurinkoa toviksi ennen lähtöä Raumalle, minun mummin luokse.

Tällä Hietasaaren rannallakin olisi ollut kiva käydä. Ensi kerralla sitten, kyllä tahtoo Vaasaan uudestaankin.

Fiilis Vaasassa oli kuin olisi ollut ulkomailla. Varmaan sen takia, kun pääsi ekaa kertaa tänä vuonna rannalle ja kun illalla lähti keskustaan käppäilemään, laittautuneena, etsien ruokapaikkaa, jonka löydettyämme söimme pitkään ja hartaasti ja olimme takaisin hotellilla vasta myöhään illalla.

Tiedoksi vielä, että vaatekaupat menevät kiinni Vaasassa jo klo 19.00, joten shoppailut kannattaa hoitaa hyvissä ajoin. Minä en ehtinyt yhteenkään kauppaan, joten esiteltävää täältä ei ole.

PS. Jos jollain on tietoa hyvästä ruokapaikasta Vaasassa, kerro minullekin.

aurinkokuva täältä.

Kalsea Kalajoki

Säät eivät todella suosineet meitä Kalajoella. Alunperin olimme varanneet kaksi yötä tällaisessa intiimissä mökkikopperossa, mutta peruimme saman tien toisen yön, kun saavuimme paikalle.

Mökkikoppero oli yhdeksän neliön suuruinen, siis pienoinen. Siellä oli sisällä levitettävä laverisänky, pikku jääkaappi ja hirsipöytä penkkeineen. Kun laverin levitti auki, ei lattiatilaa jäänyt ollenkaan. Ahdistavaa, etten sanoisi. Ei siellä kahta yötä olisikaan pystynyt nukkumaan.

Sää oli pilvinen. Silloin tällöin pilven takaa pilkahti aurinko, joka hävisi yhtä nopeasti kuin tulikin. Kävimme kuitenkin istuksimassa rannalla...vaatteet päällä. Uimisesta +12 asteisessa merivedessä ei ollut puhettakaan. Jäi upeat hiekkasärkät kokematta. Ehkä joku kesä uudestaan.

feikattu kuva :)

hiekkaan on kiva piirrellä

Istuksimme siis rannalla juoden olutta ja syömällä juustosuolatikkuja. Kävimme myös koirapuistossa ja käppäilemässä ympäriinsä. Abc-huoltamolta haettiin jäätelöt (laku murueskimo, totta kai) ja lisää olutta. Illalla hyödynnettiin grillikatosta ja käytiin kypsentämässä meille ruoaksi kanaa. Nukkumaan mentiin jo aikaisin, kun ei ollut oikeen muutakaan tekemistä.

Tiistai aamuna herättiin aikaisin, käytiin suihkutiloissa pesulla, pakattiin kimpsut ja kampsut autoon ja käytiin hörppäämässä aamukahvit leirintäalueen kapakassa. Meinattiin mennä ottamaan aurinkoa syrjäisemmälle rannalle, jonne koiratkin olivat tervetulleita, mutta uhkaava sadealue näytti lähestyvän kovaa vauhtia, joten suuntasimme nokat kohti Vaasaa ja jätimme sateen taaksemme.

Pyhäjärven rauhassa

Miehen mummilla ja ukilla riittää maita ja mantuja. Tämä kaikki on heidän, talo pilkahtaa tuolla kaukana vasemmalla, ladon takana.

Tämä kuva on otettu päärakennuksen edestä. Etupihalla kasvaa marjapensaita ja hedelmiä tuottamaton omenapuu (ei näy kuvassa). Pihalla on myös aittarakennus ja pihakeinu, jossa tuli vietettyä jonkin verran aikaa.

Paljon eivät kahdeksankymppiset jaksa, mutta perunaa, mansikkaa ja marjoja viljellään vielä (voiko puhua viljelystä?)

Mummilla oli amppeleita joka nurkalla.

Ja muitakin kukkia siellä täällä.

Sekä myös luonnonkukkia.

Pupu ja Kerttu nauttivat, kun sai juosta ulkona ilman remmiä.

Ja mistä itseään kunnioittavalta maatilalta ei löydy vanhoja viljapoimureita...

...puukasaa ja hökkeleitä

...traktoria

...rojuvarastoa

... ja ladon käyttämätöntä vinttiä.

Tämä oli yleinen näky minusta Pyhäjärvellä; huitomassa käsillä niin maan vimmatusti...pirun paarmat. Perjantai illasta, maanantai puolille päivin huidoin menemään aina ulkona ollessani. Otsikosta poiketen, ei kyllä ehkä kovin rauhaisaa...

Mummi tarjosi päivässä kolme jälkiruokaa! Lounaan jälkeen rahkaa, kahvihetkenä täytekakkua ja illalla jäätelöä kera mansikoiden. Lisäksi tuli vielä syötyä karkkia pitkin päivää. Ruhoni lihoi kahdella kilolla, kiitti vaan mummi. Niin, ja arvatkaa kuka söi aina sen viimeisen jäljelle jääneen palan tai kaapi kulhon tyhjäksi? Jep, minäpä hyvinkin.

Pitihän sitä jotain nähtävyyksiäkin käydä katsomassa. Läheltä löytyi tällainen tähystystorni.

Minä en akrofoobikkona uskaltanut kiivetä ensimmäistä kerrosta ylemmäs (varsinkaan kun portaista näkyi läpi ja jalassa oli Havaianasit), mutta mies käveli ylös asti ja otti sieltä muutamia kuvia puolestani.

Kävimme myös uimassa läheisellä järvellä. Vesi oli pitkälle erittäin matalaa, niin matalaa, että en itseasiassa edes jaksanut kävellä niin pitkälle, että olisin päässyt kunnolla uimaan. Kastauduin jollain muotoa nilkkavedessä siten, että sain sen kuuluisan talviturkin heitettyä pois.

Koiramme ovat niin läheisriippuvaisia, että tulivat perässämme uimaan! Näky oli mahtava.

Aallot olivat tehneet hienoja muodostelmia järven pohjaan.

Pupun poseeraukseen on hyvä lopettaa. Huiput nuo korvat, eikös vain?