Rauman mummi

Ajelimme alkumatkan maisemareittiä Vaasasta Raumalle. Yhdyimme 8-tielle joskus ennen Kristiinankaupunkia, sitä ennen tuli ajeltua mm. Sundomin, Korsnäsin, Närpeksen ja muiden ruotsinkielisten kylien läpi. Oli aika eksoottista, kun suomea ei lukenut välillä missään.

Raumalla mentiin ihan ensimmäiseksi käymään sedälläni ja hänen vaimollaan. Heidän kodistaan (lähinnä takapihastaan) esittely erillisessä postauksessa.

Raumasta kerrottakoon sen verran, että kyseessähän on merenrantakaupunki, jossa monella on vene ja kaikilla on polkupyörä. Keskusta on pieni, mutta söpö. Varsinkin vanhakaupunki, jota kutsutaan Vanhaksi Raumaksi, on erittäin idyllinen puutaloineen ja mukulakivineen. Suosittelen käymään Raumalla Pitsiviikolla, erityisesti Mustan pitsin yön aikaan, joka järjestetään yleensä heinäkuun viimeinen perjantai.

Raumalla tykkään kävellä Suvitiellä, jonka varrella on useita laitureita ja vielä useampia veneitä.

lapsena piti juosta näillä laitureilla ees ja taas.

Toisin kuin Vaasassa, Raumalla on useita hyviä ravintoloita, joissa voi ilomielin käydä syömässä. Tällä kertaa Mummi tarjosi lounasta Buena Vistassa. Tilasin itselleni kanagratiinin lohkoperunoilla. Valittavana oli joko pieni tai iso annos, pieni annos olisi riittänyt...

Raumalla voi käydä uimassa mm. Otanlahdessa. Sieltä löytyy sekä ulkotila-allas hyppytorneineen että hiekkaranta.

en kyllästy näihin merikuviin koskaan

Seuraavassa kahdessa kuvassa vastarannalla näkyy Poroholma, joka on pyhitetty caravaanareille ja muille matkalaisille. Leirintäaluetta alettiin siistimään ja uudistamaan viime vuonna ja se valmistui täksi kesäksi. Kävimmekin viimeisenä iltana parilla olusella Poroholman Augustin paviljongin terassilla Miehen, sedän+vaimon kanssa.

Säät suosivat Länsi-Suomessa, sillä myös Raumalla oli lämmintä ja aurinkoista. Tosin merenrantakaupungissa tuulee aina, joten paikoitellen oli jopa kylmä. Tässä kuitenkin kuva helleasustani.

Toisena iltana kävimme istuksimassa koko poppoolla "Maanpään nokassa". Mukana oli eväsleivät sekä kahvia, ja siinä sitten vaan istuttiin auringossa, bongattiin lintuja, juteltiin niitä näitä ja kuunneltiin veden liplatusta.

Esittelen vielä muutaman jutun mummin kotoa. Ensiksi kerrottakoon, että hän joutui muuttamaan 2000-luvun alussa omakotitalosta kerrostaloon, kun pappani alzheimer äityi niin pahaksi, ettei mummi enää yksin pystynyt hoitamaan sekä omakotitaloa että pappaa. Pappa joutui puolisen vuotta muuton jälkeen sairaalahoitoon ja nukkui pois muutama vuosi sitten. Syvästi jäimme kaipaamaan, mutta onneksi jotkin asiat ei ikinä muutu...

...kuten tämä vaaaaanha lamppu, joka on ollut mummin ja pappan makuuhuoneen lamppuna ainakin niin kauan kuin minä muistan. Juju lampussa on se, että sinne on aina kiinnitetty hakaneuloilla eri ajankohtiin sopivia juttuja, joita sitten aina tilanteen tullen vedettiin esiin ja samalla nostettiin vanhat piiloon. Esim. Pääsiäisenä oli esillä pääsiäismunia, jouluna enkeleitä, kesällä tekokukkia. Nyt esillä oli sydänkoristeita ja jokin piilossa, mikä näkyy kuvassa tummennoksena.

Pappan puoleisella yöpöydällä on muistona pappan silmälasit, rannekello ja linkkari. Pappa ei mennyt minnekään ilman linkkaria, se oli hänellä aina taskussa mukana. (Kunnon MacGyver). Sillä pilkottiin meille omenat, kaivettiin kynnen alta multaa, kuorittiin piuhojen muovipäällysteitä, kaivettiin jotain maasta ja pilkottiin pähkinöitä linnuille... Pappan kello taasen oli yhtenään hukassa ja meidät lapset pistettiin etsimään sitä. Yleensä se löytyi vintiltä, jossa me yhdessä nukuttiin. Minun pappa oli maailman paras pappa.

Jottei menisi ihan nyyhkyttelyksi, niin tässä muita aarteita, jotka ovat olleet mummilla forever. Vasempilaitaisessa purkissa oli ennen aina lakritsaa, josta kävimme joka päivä nappaamassa muutaman lakun suuhumme. Pariskunta keskellä on muistaakseni lahja isältäni mummilleni.

Tämä pieni bambi on isomummini peruja. Olisikohan isäni ostanut sen omalle mummilleen ja hänen kuoltuaan se siirtyi minun mummilleni. Muistelisin näin. Ennen vanhaan sen paikka oli kukkaruukussa.

Nämä esineet on ostettu samalla kertaa bambin kanssa, vuonna 1956. Sormustin, vaasi, sammakko ja leppäkerttu.

Tämän pikkuvaasin tarinaa en muista, mutta sekin on ollut aina olemassa.

Olipa kiva käydä mummilassa, liian harvoin tulee käytyä. Näin kesällä siellä viettää kyllä ihan mielellään useammankin päivän. Me kävimme kävelemässä koirien kanssa pitkillä lenkeillä, ottamassa aurinkoa Otanlahdessa sekä Eurajoen Verkkokarissa, terassilla, ravintolassa, retkellä, kylässä ja ajelemassa. Lisäksi syötiin ruokaa, jälkiruokia ja irtojäätelöä. Vielä olisi mennyt pari päivää, emmehän kerinneet edes kauppoihin tahi Vanhaan Raumaan.

Kohta on matka saatu päätökseen. Raumalta ajoimme minun vanhempieni mökille, jossa vietimme vain yhden yön ja kotona oltiin sunnuntai iltana. Tästä kaikesta lisää huomenissa. Nyt nukkumaan ja huomenna paluu työelämään. Se oli viimeinen lomapäivä tänään, ugghh. Onneksi töissä odottaa edes kivat ystävät, muuten ei ehkä jaksaisi. Öitä ja huomiseen!