Huomaan vuosi vuodelta aikustuvani yhä enemmän. Niin kai on tarkoituskin, kun ikää tulee lisää. Täytin viime kuussa 28 vuotta ja huomasin jälleen "valon kirkastuvan" sisälläni. Minusta on hyvää vauhtia tulossa semi-hippi.
Olen tajunnut, että aina uuden tavaran haluaminen on turhaa. Siitä lähtikin yritys olla haluamatta koko ajan jotain uutta. Järkeilin, että ensin pitää olla ostamatta uutta, jonka jälkeen toivottavasti ei edes halua mitään uutta ostaa. Yritän myös luoda sellaiset olosuhteet, joissa tämä on mahdollista. En siis lähde kaupoille, kun minulla on tylsää, tartun ennemmin vaikka kirjaan tai leffaan tai lähden koirien kanssa lenkille.
Otetaan esimerkki. Kuinka monta kynsilakkaa tarvitsen oikeasti? Kaappi on niitä pullollaan, harvoin kuitenkaan lakkaan kynsiäni ja sinne ne sitten kuivuvat. Kaapin perälle. Se on rahan sekä ympäristön täysin turhaa tuhlausta.
Toinen hyvä esimerkki on ruokaostokset. Pitäisi ostaa vain ne tuotteet mitä tarvitsee ja aikoo oikeasti syödä, ennen kuin viimeinen käyttöpäivä umpeutuu. (Tosin tässä asiassa luotan ennemmin näkö-, haju- ja makuaisteihini, kuin siihen pakkausmerkintään). Katsoin tällä viikolla parina päivänä Oprahia, jossa aiheena oli juurikin ylenpalttinen tuhlaaminen. Ohjelmassa kehotettiin, että kun heität jotain pilalle mennyttä roskiin, ajattelet sen rahana. Ja kuka nyt rahaa heittäisi roskiin? Meillä ei onneksi mene ihan hirveästi ruokaa roskiin, mutta pitkällä aikajanalla siitäkin tulee monta kymppiä.
Ei minusta mitään hihhulia ole (toivonmukaan) tulossa, mutta turhan karsiminen on mielestäni vain järkevää. Aion jatkossakin hemmotella itseäni yhdellä jos toisella kivalla asialla, sillä elämästä kuuluu nauttia, mutta toivottavasti kaikki ymmärtää pointtini turhan tavaran haalimisesta.
Siinäpä oli elämäntapamuutosyritykseni osa 1.
Toinen on terveellisemmän elämän aloitus. Urheilijaa minusta ei saa tekemälläkään, mutta ruokavaliolla onkin suurempi merkitys terveyteen. Kiloja on tullut aika paljon lisää parin vuoden aikana, joista suurin painonlisäys tuli viime joulu-huhtikuussa, jolloin söin joka ikinen päivä suklaata joulukuusta maaliskuun viimeiseen päivään asti! Neljä kuukautta ja neljä kiloa. Hassua tässä on se, että en aiemmin oikein edes perustanut suklaasta. Joulukuussa sitä kuitenkin tuli ikkunoista ja ovista ja minulle kehittyi addiktio. DaCapoa tänään, Fazermintia huomenna ja niin edespäin. Onneksi pääsin siitä kuitenkin eroon, vaikka ensin oli aivan kamalat vieroitusoireet.
No, joka tapauksessa terveyden lisäksi haluaisin laihtua siten, että mahdun jälleen farkkuihini. Kyse on vain muutamasta kilosta. Jotkut varmasti nyt ajattelee, että minun ei tarvitsisi laihtua yhtään, mutta kyse onkin siitä miltä minusta tuntuu olla omassa kropassani, ja mulla ei oo hyvä näin. Jokaisella on olemassa se paino, jossa tuntuu mukavalta olla ja mulla se on muutaman kilon päässä. Ruokavalion muutos alkoi viime viikon maanantaina, eli sinä päivänä, kun palasin loman jälkeen takaisin töihin. Säännöt muokkautuvat matkan varrella, mutta tähän mennessä ne on
- herkkupäivä kerran viikossa, jolloin saan syödä mielitekojeni mukaan sipsejä, karkkia, pullaa, jätskiä tai mitä ikinä tekeekään mieli. Päivä on vapaavalintainen.
- syön vain, kun on nälkä, ei siis auta mennä avaamaan jääkaapin ovea ja tokaista "mitä mun tekis mieli?"
- paljon kasviksia ja hedelmiä, kun tekee mieli popsia jotain, popsin porkkanaa
- lounaaksi enemmän salaatteja ja keittoja, vähemmän pizzaa ja täytettyjä patonkeja (valkoista vehnää)
- Suosin luomua
Tuon pidemmälle en ole vielä päässyt.
Ja yksi asia, mitä en ole koskaan tajunnut on kevyttuotteet. Ei kiitos niitä minulle, vaan aitoa luonnon tavaraa. Täysrasvaista luonnonjogurttia ja luomu kevytmaitoa. EI asesulfaami K:ta, aspartaamia...
Ja tiesittekö muuten, että leivontamargariinissa ja aidossa voissa on lähes saman verran kaloreita?
Esim. Sunnuntai laktoositon leivontamargariini 720 kcal, rasvaa 80%. Ainekset: rypsiöljy, kookosrasva, palmuöljy, vesi, suola, emulgointiaineet: E471, E472c, E322, happamuudensäätöaineet: E330, E500, aromit, A- ja D-vitamiini.
Arla Ingman vähälaktoosinen voi 730 kcal, rasvaa 80%. Ainekset: kerma, hapate, suola. Ei E-koodeja tai muuta lisättyä moskaa. Leivonnassa käytän ehdottomasti voita. Parempi maku, terveellisempää ja kestänen 10 kcal per 100 g eron.
Huomenna terveellisemmän elämäntavan aloituksesta tulee kaksi viikkoa. Kävin juuri puntarilla ja olen laihtunut kaksi kiloa! Jes. Toimii. Jos laihtuminen jatkuu samaan malliin, mahdun farkkuihini syyskuun alussa. Aika kiva, koska silloin varmaan niitä farkkuja pitääkin vetää jo sään puolesta jalkaan.
ja siinä se oli, elämäntapamuutosyritykseni osa 2.
Rahkaa on tullut syötyä myös todella paljon. Välillä pelkän omenan palojen kanssa, välillä piltin ja gojimarjojen kera. Rahkaan voi yhdistää myös maku-jogurttia, marjoja, mehukeittoa, ananaspaloja...
Välillä tekee mieli suolaista ja silloin saatan syödä ruisleipää oivariinilla tai jos jaksan nähdä enemmän vaivaa, niin juustoinen salaatti on oiva vaihtoehto. 
