Ajattelin kertoa muutamalla sanalla luottokampaajastani, samalla kun odotan kuumeisesti seuraavaa kampaamokäyntiäni (joka on onneksi jo ylihuomenna)! Hiuspehkoni on tällä hetkellä aivan muodoton ja kiilloton kuivalatvaällötys.
Olen ollut luottokampaajani uskollinen asiakas jo vuodesta 2004. Seurasin häntä kampaamosta toiseen ja seuraan varmasti kolmanteenkin, jos se tulee joskus ajankohtaiseksi. Hän tarjoaa kahvin kanssa aina jotain pikkuherkkua, kuten keksiä tai fasupalaa, pääsiäisen tienoilla pääsiäissuklaata. Uudet Marimekon tarjoiluastiat ovat mielestäni aivan fantastisia, noita haluaisin kotiinkin. Jaksan aina ihmetellä miten hän muistaa kaikki kissanristiäisetkin mihin olen osallistunut, tiedustellen niistä aina seuraavalla käynnilläni. Silti hihkaisen aina "maidolla", kun hän kysyy haluanko kahvia. Eihän sitä nyt kuitenkaan kaikkea voi muistaa.
Sanomattakin selvää, että tulemme hyvin juttuun. Uskomme molemmat horoskooppeihin ja olemme molemmat horoskoopeiltamme rapuja. Hän on minua kaksi vuotta nuorempi, mutta pidän meitä samanikäisinä. Olemme käyneet samaa koulua, mutta eri aikaan ja eri linjoilla. Nimemmekin liippaavat toisiaan läheltä.
Hän on myös ensimmäinen kampaaja joka on suostunut leikkaamaan hiukseni lyhyeksi. Se oli aikanaan selvä merkki siitä, että tämä on se kampaaja, the one. Hän on myös rohkeasti ehdottanut kaikenlaista ja minä olen lähtenyt rohkeasti mukaan kokeiluihin. Joka kerta olen tullut vähän erinäköisenä kotiin, kuin edelliskerralla. Tosin nyt olen viime aikoina ollut aika tylsä, sillä haluan kasvattaa hiuksiani, enkä liiemmin halua niitä leikattavan. Väriäkin olen halunnut vain vaaleammaksi ja vaaleammaksi. Ylihuomenna näille kuiville latvoille on kuitenkin tehtävä jotain! Väristä en tiedä, sillä toisaalta kaipaan jo ruskeaa tukkaa, toisaalta kaikki tämä vaalennusvaiva menisi hukkaan, jos nyt jo värjäisin takaisin "oman väriseksi". Ja sitten taas toisaalta tekisi mieli värjätä tämä jollain ihan muulla värillä, kuten esim. kinuskilla. Oh, the choices, the choices.
Olemme nähneet kampaajani kanssa 5-6 viikon välein jo kuuden vuoden ajan, mikä on useammin kuin näen joitain ystäviänikään, mutta pian meidät erottaa vauva, ei minun vaan hänen. Äitiysloman ajaksi pitäisi löytää uusi kampaaja, jonka käsiteltäväksi sitä uskaltaa hiuksensa antaa.
Mutta ei murehdita sitä vielä. Ylihuomenna selvinnee pääsenkö vielä kerran luottokampaajani käsittelyyn vai varaanko seuraavan ajan jostain muualta. Nyt vain miettimään mitä tälle kuontalolle tekisi. Taidanpa kysäistä olisiko kampaajallani ehdottaa vielä jotain villiä, näin viimeisen/toiseksi viimeisen kerran kunniaksi...