tiistai 30. elokuuta 2011

Metsäseikkailuja


Asun aivan Keskuspuiston vieressä ja siellä tuleekin käytyä usein koirien kanssa metsälenkillä. Vaihtoehtoina on kävellä hiekkateitä pitkin erilaisia reittejä tai sitten sujahtaa hiekkatieltä metsäpolulle hortoilemaan. Suosin jälkimmäistä. Ikinä ei tiedä minne jalat vie, mutta eksynyt en ole vielä kertaakaan. Tai siis suunnistajan tyttärenä haluaisinkin sanoa, että en eksy koskaan. Löydän aina kotiin.






Kuvat on kännykameralla otettuja.

7 kommenttia:

Saija kirjoitti...

Siis onks toi keskuspuiston kartta? Sehän on ihan valtava, ainakin näyttää siltä. :) Ihanaa kun sun on noin helppo lähteä metsämaisemiin. Mä en oo vielä päässyt Nuuksioon, mutta sunnuntaina ehkä mennään jos on hyvä ilma! Tänään sain itseni sentään pakotettua sibeliuspuiston rantaan lenkille. Jostain se on taas aloitettava. :)

Anski kirjoitti...

Onpas kyllä iso alue, en ole ikinä hoksannutkaan. Ihana tuo vika kuva, oijoi! <3

Chatrin kirjoitti...

Saija: juu, se on keskuspuiston kartta, aika HUGE ;) Jos tulis taas nätti päivä, niin mennäänhän yhdessä tutustumaan alueeseen. Ja lenkkarit jalkaan ;)

Anski: juu, ei sitä oikeen ymmärräkään kuinka iso se on. Mutta iso on. Vika kuva on kännyssä taustakuvana :)

Anonyymi kirjoitti...

Aivan mahtavat lenkkeily maastot koirien kanssa ja tosi kätevää kun ei tarvi erikseen autolla lähteä koirien kanssa että pääsis tuommosiin maastoihin. :) Mä en uskalla mennä yksin koirien kanssa oikeen mihinkään vieraaseen metsään tai paikkaan kun eksyn aina aika helposti. (Viime talvena eksyin jäälle koirien kanssa, enkä löytänyt enään sitä polkua mistä tultiin.. noloa.)

T.Sapa

aini kirjoitti...

Mä en kestä kun sun koirat on niin söpöjä!!! Ne on niin pikkasiakin et mahtuis molemmat syliin kerralla <3

Mä en oo koskaan käynyt keskuspuistossa, jännä et se jatkuu Vantaan rajalle asti. Onneks tommosia paikkoja on vielä keskellä kaupunkia et pääsee kaupunkiasujatkin metsään koirien kans:)

Saija kirjoitti...

Niin mennäänkin! Voi apua lenkkarit... :)

Chatrin kirjoitti...

Sapa: hui, jäälle eksyminen kuulostaa hyytävältä. Varsinkin jos on sitä valkoista lunta silmän kantamattomiin, niin vois suunnistajan tytärkin eksyä. Onneks löysit kotiin =)

aini: hihihii, ihanaa. Ne on kyllä söpskiä ja mahtuu juu syliin vaikka yhtä aikaa. Tosin Pupu on toista mieltä..

Samaa mieltä, että ihana kun on metsä noin lähellä vaikka asunkin lähellä stadia.

Saija: hihhih, Saija ja lenkkarit ne yhteen soppii ;)