Matkahaaveet mielessäin

Tällä viikolla olen huomannut haaveilevani ulkomaanmatkoista. Syksyllä käväsin Kefaloniassa ja Barcelonassa, mutta tuntuu kuin niistä olisi jo ikuisuus.

Haaveissani ovat

kaunis Pariisi, jonne tosin vähän pelottaa mennä, koska osaan ranskaa ehkä kolme sanaa ja pari lausetta. Bonjour, merci, oui... Mikä on, kun ovat niin nihkeitä puhumaan englantia? Uskoisin Pariisin olevan kauneimmillaan keväällä tai alkusyksystä. Ehkä ensi vuonna suuntaan sinne.

Historiallinen Kroatia ja siellä suuntaisin varmaankin Splitin kaupunkiin. Olen kuullut, että Kroatiassa on kauniit maisemat, hyvät rannat ja hyvää ruokaa. Ja varmasti kauniita naisia sekä komeita miehiä.

Näen jo silmissäni kuinka kamera räpsyisi minuutin välein, ottaen juuri tällaisia kuvia, kuten tässä alla.

Unkarin pääkaupunki Budapest on ollut haaveissani jo pitkään. Viimeksi Praha vei voiton, mutta seuraavalla kerralla taidan suunnata kaupunkilomalla Budapestiin. Se on tuossa kivan lähelläkin.

Montenegro on ollut haaveissani siitä lähtien, kun näin vuoden 2007 Casino Royale elokuvan. Niin kauniita maisemia ja rakennuksia, että oksat pois. Montenegron, Kroatian ja miksei vielä Budapestinkin matkan, voisi vaikka yhdistää, siinähän ne on vierekkäin. No nyt aloin haaveilla sitten isommastakin matkasta, heittäisin mukaan vielä Slovenian, Itävallan, Slovakian, Italian, Makedonian ja Kreikan mantereen, huuuh, tuliko jo liikaa? A girl can dream, right?

Ja sitten viimeisempänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä Uusi-Seelanti. Oih, tuo satujen ja vesiputousten maa. Uusi-Seelanti on ollut pinttyneenä päähäni aina yläasteelta asti. Unelma on hieman lähempänä, sillä suunnittelemme tosissamme erään ystäväni kanssa viettävämme ensi marraskuun tällä upealla saarella. Tosin suunnitelmamme ovat aivan alkumetreillä ja voi hyvinkin olla, että haave jää tänä vuonna toteuttamatta. Pitää ottaa niin monta seikkaa huomioon. Mutta kyllä vielä joskus aion Uuteen-Seelantiin päästä ja se on varma. Mutta miksi sen pitää olla niin kaukana? Lennoilla pitäisi varmasti napsia jotain rauhoittavia, koska matka on pitkä ja minä kammoksun lentämistä. Paniikkikohtaus, here I come.

Päällimmäisenä haaveilen voittavani lotossa ja toteuttavani kaikki nämä matkatoiveeni tämän ja ensi vuoden aikana. Mutta koska loton voittaminen on aika epätodennäköistä pitäisi laatia myös rahansäästöohjelma. Aloitinkin säästämisen jo tänään, enkä mennytkään alkuperäisen suunnitelmani mukaan kaupungille pyörimään. Se on alku sekin.

Kuvat: Pariisi Kroatia Budapest Montenegro Uusi-Seelanti

Mistä näitä asukuvia oikein tulee?

Joo joo, tiedän, vanha vitsi tuo otsikko, mutta oli ihan pakko.

Tässä nyt vähän erilaista asukuvaa. Kokeilin tehdä niitä paljon puhuttuja kollaaseja. Ja nämä ovat parhaimmat tulokseni tältä erää. Kuvien taustalla komeilee ihana kaulaliinani.

Minusta on hauska näyttää myös epäonnistuneita kuvia, niissä on jotain hauskaa. Katsokaa nyt tuota keskimmäistäkin, I believe I can fly.... Kamera osaa ihan itsekin välillä tallentaa hauskoja hetkiä, kiitos 10 sekunnin itselaukaisijan. Viimeinen kuva on ns. turva-asento. Kädet taskuun ja rento meininki, ihan lungisti tässä vaan.. ja *näps*.

Päällä Objectin hamehommeli, jossa henkselit ja edessä vetoketju kiinnitys. Lisäksi kahdet taskut molemmin puolin ja vetonauhat, mitä ikinä niillä sitten tekeekään. Voin vaan kuvitella miltä tämä peffa näyttäisi jos noihin taskuihin tosissaan laittaisi jotain. Ihan kuin ei olisi lantio jo muutenkin tarpeeksi leveä. Tästä vaatekappaleesta tulee mieleeni parturi-kampaajien työkaluvyöt.

Hamehommelin alla on perus trikoopaita Bershkasta, sukkahousut Onlysta, kengät taas samat Nilsonilta, vaaleanlila kaulahuivi Vilasta ja neuletakki Vero Modasta. Eli jälleen kerran kaikki kangaskappaleet Bestseller maahantuojalta. Surprise, surprise.

Tulkku

Kollegani oli kuukauden lomailemassa Filippiineillä, Thaimaassa ja Laosissa. Kateellisena suorastaan vaadin häntä tuomaan minulle tuliaisen mukanaan. Ja hän toi. Söpö ja painava norsu löysi heti paikkansa työpisteeni hyllyltä. Norsutäti myös toivottaa minut tervetulleeksi joka aamu ja piristää oloani pitkin päivää.

Päivänvaloa, kiitos!

Eih, kyllä se on todettava, että ilman luonnonvaloa otetut kuvat ovat aivan kamalia!

Siis ainakin meidän kämpässä on sellainen valaistus, että ei vaatteista saa selvää vaikka olisi kaikki valaisimet päällä, kamerassa valotusarvoja muutettu ja salama päällä. Tällaista kökköä saatte sitten katsella, ihan rintaan pistää.

Tunika on oikeasti tummansininen, neule tummanharmaa ja sukkahousut ruskeat & salmiakkikuvioiset.

Välillä pitää taputtaa omaa päätä. *Hyvä Chatrin, näin sitä otetaan kuvia blogia varten, taptap*

Sitten yritin ottaa kuvaa rintaneulastani. Ensimmäinen kuva on tällainen, hieno eikö?

Toisessa kuvassa neuleeni on muuttunut siniseksi, kappas taikuutta.

Kolmas kerta toden sanoo, vaikka kamera ei olekaan tarkentanut koruun..

Bad Hairday = hiukset ponnarille ja päähän rusetti.

Kiinnittäkää huomionne tähän, kiitos.

Everlast vs. Everlast vs. Everlast

Fanitan Everlastia. Aikoinaan 90-luvulla, villissä nuoruudessani, tämä biisi sai minut sekaisin baarissa. Ei yksinkertaisesti ollut muuta vaihtoehtoa, kuin juosta tanssilattialle Jump Aroundin alkaessa soimaan.

Osaa miekkonen muutakin kuin räpätä hipitihopia. House of Pain:in jälkeen Everlast laulaa luritteli soolona hyvän aikaa. Put Your Lights On on yksi all time lempibiiseistäni. Santanan kitarat ja Everlastin matala, rosoinen ääni, ah. Eniten rakastan sitä miten Everlast ääntää R-kirjaimen, paras esimerkki tulee 1:37 kohdalla.

Everlastin uusin ryhmä on La Coka Nostra. Suomessakin käväsivät viime syksynä ja kävinkin heitä ihmettelemässä Virgin Oilissa. Choose Your Side, yhdessä Bun B:n kanssa on eniten kuuntelemani kipale La Coka Nostran ensimmäiseltä levyltä. Jännittyneenä odotan jo seuraavaa lättyä.

Edit: La Coka Nostran ensimmäinen levy on nimeltään A Brand You Can Trust ja albumilla vierailee joukko nimekkäitä artisteja, kuten Snoop Dogg, B-Real ja Immortal Technique. Jos tämänkaltainen musiikki kiinnostaa, niin suosittelen lämmöllä spottaamaan levyn vaikka Spotifysta.

Tällä viikolla olen ihaillut lunta

ja auringonlaskuja.

Maanantai oli muuten täydellinen talvipäivä: -6°, kirkas taivas, aurinkoa, ei tuulta eikä lumisadetta, mutta maa oli luminen, kuin myös puut. Pööfekt.

So it happens

Ystäväni Keke ja Viltsu Englannista ovat kyläilemässä Suomessa ja heidän lentonsa piti lähteä eilen takaisin Englantiin, mutta se olikin peruttu. Runsaan lumentulon takia liikenne Englannissa on ylipäätään aivan sekaisin. Saan siis nauttia ystävieni seurasta näillä näkymin ensi tiistaihin asti, ei harmita ollenkaan!

Sain heiltä aivan ihanan joulu&synttärilahjan! Keltainen muumimuki (mikä onkin ollut toivelistalla), Aarikan söpöt sydänkorvakorut sekä Aallon kokkailuapuväline.

Mukissa koreilee Niiskuneiti.

Ehkä muistatte kuinka en voi vastustaa sydämen muotoisia asioita, joten korvikset ovat ihan perfect. Lisäksi niissä on pirteät vihreät puuhelmet.

Aallon kokkailuapuväline on tarkoitettu käytettäväksi esim. kattilan ja kattilan kannen väliin, jolloin kansi ei lämähdä höyrystä kiinni ja kiehu yli.

Eilen kaupassa haikailin tulppaanien perään, joten Mies halusi ostaa minulle nipputarjouksessa olleita tulppaaneita 30 kpl. Kauniin ja ihanan runsaan kimpun niistä saikin aikaiseksi.

Tulppaanit ovat yksiä lempikukkiani ja pyrinkin ostamaan niitä kotiin joka talvi ja kevät.

Keittiön pöydällä komeilee tällainen kynttilä-mansetti viritelmä. Nuo mansetin marjat ovat syötävän söpöjä!

Meillä muuten nettiyhteys halusi myös viettää Loppiaista, eikä ole suostunut toimimaan siitä lähtien. Vikapalveluun on otettu yhteyttä ja tässä jännätään, että saadaanko netti toimimaan viikonlopuksi vai ei. Netittömyys on kyllä kamalaa, mutta onneksi töissäkin voi bloggailla. -hih-

Leffapläjäys

Tässä heti perään toinen postaus tälle päivälle. Huomenna ei ehdi, joten tänään senkin edestä.

Lupasin omistaa syksyn elokuville, ja niin tosiaan tein. Osasta olen jo maininnut täällä, mutta loppuvuonna tuli katsottua lisää elokuvia. Kaikkiahan en tietenkään muista mainita, mutta tässä muutamia.

The Hangover

Kauhea kankkunen ei minua alunperin kiinnostanut lainkaan, mutta monien ylistyssanojen jälkeen se oli pakko nähdä. Ja tiedättekö, minä en erityisemmin pitänyt tästä. Naurahdin ehkä kolme kertaa koko elokuvan aikana. Olen pahoillani, mutta ei ollut minun kaltaistani huumoria.

Shaun of the Dead

Katsoin tämän heti Hangoverin perään ja meinasin kuolla nauruun! Siis aivan loistava, my kind of humor. Tällaisista Zombie-elokuvista minäkin pidän.

Year One

Täyttä huttua, meinasin jättää katsomisen kesken. Se ei kuitenkaan kuulu periaatteisiini, joten kirvoittelin loppuun asti. Pissa-kakka huumoria niistä pitäville. Miehelle mainitsin, että "tämä leffa on kyllä ihan miehille suunnattu", johon hän vastasi "eikä oo, kun pikkupojille". Eli ei iskenyt meihin kumpaankaan tämä uloste-virtsa leikki. Tykkään silti hirmuisesti Junossakin näytelleestä Michael Cerasta, jonka takia jaksoin ehkä tämänkin pätkän loppuun asti katsoa.

Ice Age 3 (original)

No hei, kuka ei muka tästä pitäisi? Kaikki Ice Age animaatiot ovat olleet hyviä ja hauskoja. En saa tarpeekseni siitä oravasta.

Joulukuussa tuli käytyä myös ensimmäisessä 3D-näytöksessä katsomassa Avatar, johon ihastuin kovin. Seuraavaksi haluaisin nähdä Twilight: New Moon. Se onkin pitänyt käydä katsomassa jo parina edeltävänä viikonloppuna, mutta sitten onkin tullut jotain muuta tekemistä. Ehkä ensi lauantaina?

Pitäisi muuten aina kirjoittaa vaikka kalenteriin ylös mitä elokuvia on tullut katsottua, sillä olen varma, että nytkin unohdin mainita muutaman. MUTTA lisäksi olen seuraillut sarjoja, joista mainitsen uutuudet.

Nelosellakin torstaina alkava FlashForward menetti kolmen ensimmäisen jakson jälkeen hohtonsa ja sitä on vähän väkisin katsottu nyt 10 jaksoa. Kesken ei voi jättää, mutta kovasti toivon, että eivät tee enää toista tuotantokautta. Pääosaa esittää aika vähälle huomiolle jäänyt "Ralpf Fiennesin veli" Joseph Fiennes (Shakespeare in Love). Mukana myös muita tuttuja, kuten John Cho (Star Trek 2009) ja Sonya Walger (Aina mielessä, Lost).

Toinen uutuussarja on V (Visitors), mikä kertoo ulkoavaruuden olioista, jotka ovat naamioituneet ihmisruumiisiin. Tämä tuntuu vielä mielenkiintoiselta, mutta sitä en ole vielä montaa jaksoa katsonutkaan. Kyseessä on muuten uusintakuvaus, sillä sarja on alunperin tehty jo vuonna 1984. Pääosissa nähdään mm. Scott Wolf (Viiden juttu) ja Elizabeth Mitchell (Lost).

Journeyman on myöskin seurannassa ja vähän tylsä, mutta sitä katsoo, jos ei ole muuta tekemistä. Sarja on jo lopetettu USA:ssa, sitä tehtiin vain 13 jaksoa.

Samoin seurailen Life:n 2. tuotantokautta "paremman puutteeseen". Sarah Shahi (L-koodi) on yksi maailman kauneimmista naisista, joten voin katsella Lifea ihan vaikka vaan Sarahin vuoksi. Ilmeisesti muutkin ovat pitäneet Lifea tylsänä, sillä se ei selviytynyt kolmannelle tuotantokaudelle.

Ja nyt kun olen kirjoittanut koko jutun melkeen loppuun, niin muistan katsoneeni loppuvuonna myös elokuvat 2012, State of Play, Pride and Glory, Star Trek, Enkelit ja Demonit, In the Electric Mist, District 9 ja Echelon. Lisäksi lainasin siskoltani ainakin Paksuna, Eragon, Kingdom of Heaven ja 10 000 BC.

Todellakin on siis tullut istuttua sohvalla telkkarin ääressä, mutta mitä muutakaan sitä synkkänä syksynä ja kylmänä talvena tekemään?

1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9

The Hair

Olisin halunnut käydä kampaajalla jo ennen joulua, mutta vakikampaajallani ei ollut aikoja. No sitten ollaan soiteltu hänen kanssaan ristiin ja rastiin, kunnes vihdoin eilen sain hänet langan päähän ja vaihtoehtona oli aika tänään klo 13:30, sillä seuraava ilta-aika olisi ollut vasta 22.1. No, en todellakaan voinut odottaa enää melkein kolmea viikkoa tämän juurikasvun kanssa, joten livahdin töistä puunattavaksi pariksi tunniksi. Valitettavasti jouduin mennä vielä takaisin töihin, mutta ei siitä sen enempää. Tässä tämä kuontalo nyt sitten olisi.

Näytän ehkä tyhmältä nuuskiessani kaulahuiviani, mutta minkäs teen.

Että tuollainen sitten. Nyt sitä on käsitelty niin rankalla kädellä, että ensi kerralla taidetaan jättää raidat väliin ja värjätä vain tyvikasvu. Ellen sitten haluakin jo tummempaa sävyä, you never know.

Vuoden ensimmäinen

Vuoden ja tammikuun ensimmäinen postaus tulee tässä. Tästä se kierros lähtee taas uudestaan liikkeelle.

Viime vuonna kirjoittelin eniten maaliskuussa (25 kirjoitusta) ja hyvänä kakkosena tuli kesäkuu 24:llä kirjoituksellaan. Vähiten kirjoitin marraskuussa (8 postausta), mutta joulukuussa aloin jo löytämään uudestaan kadonnutta blogiviettiäni. Selvä syysmasennus siis käväisi Ompputarhassa, mutta nyt tunnen jo selvästi uuden vuoden uusien tuulien puhaltavan blogisfääreissä.

Käsitelköön 2010 vuoden ensimmäinen kirjoitus Muumimukeja. Niitä minulla on erilaisia, joitain kaksin kappalein.

En minä niistä ole ennen mitenkään erityisemmin pitänyt, eikä minulla lapsenakaan ollut kuin yksi (ruma vihreä) Muumimuki, josta äitini rikkoi aikoinaan kahvan. Rip.

Innostuksen löysin kutakuinkin kesällä 2007, kun sain ystäviltäni synttärilahjaksi Haisuli ja Hattivatti mukit. Taisinpa saada samana kesänä lahjaksi Miehen äidiltä raidallisen Rantaelämää mukin ja edeltävänä jouluna olin muistaakseni saanut häneltä Nuuskamuikkunen ja Mörkö mukit. (Tuon Nuuskamuikkusen olen tainnut piilottaa jonnekin, kun en nyt löytänyt sitä mukaan kuvaan). No, yhtäkkiä niitä mukeja alkoi sitten sikistä, joten mikseipä niitä keräilemään? Talvimukin ostin joskus itse, kun se oli mielestäni niin ihanan, salaperäisen kaunis ja tunnelmallinen. Mymmelin ostin viime keväänä(?) kun se oli niin kivan värinen.

Toivoin ja luulin saavani joululahjaksi Seikkailu mukin, mutta enpä saanut. Sen sijaan Muumiperheeni kasvoi Rakkaus mukilla, jota toivoin myöskin. Ostin juuri tänään tuon Seikkailu mukin ystävälleni lahjaksi, mutta tekisi mieli pitää se itse...

Myös muutamia murolautasia löytyy, kuvaan en löytänyt kuin kolme, mutta mielestäni omistamme niitä yhdessä Miehen kanssa enemmänkin.

Seuraavaksi haluaisin pirteät keltaisen Pikku Myy mukin ja turkoosin Nipsun. Vink vink.