tiistai 21. heinäkuuta 2009

Vihkimisen jälkeen

Hääturinointi jatkukoon.

Vihkimisen ja riisinheiton jälkeen siirryimme juhlapaikalle. Kaasojen tehtävänä oli kertoa vieraille mitä seuraavaksi tapahtuu ja vastata kysymyksiin, kuten "missä on lahjapöytä?"


Tuore aviopari huristeli pääkallopaikalle n. 30 min meidän muiden jälkeen. Vieraat onnittelivat hääparia vanhempineen, jonka jälkeen juotiin tervetulomaljat ja siirrytiin sisätiloihin.

Opastin vieraille oikeat istumapaikat ja kun viimeisinkin vieras oli päässyt paikallensa istumaan "juhlatoimikunta" esittäytyi. Seremoniamestari esitteli itsensä lisäksi meidät kaasot sekä bestmanit, ja kertoi että seuraavaksi vuorossa on ruokailu. Ja sitähän vieraat varmaan eniten odottivatkin.

Menusta ei saa kunnolla selvää, mutta hyvää ruokaa oli! Ja menuhan oli, krhm, minun suunnittelemani.

Buffetpöydässä oli korkea kukkakimppu, murattiköynnöstä sekä kelluvia kynttilöitä. 

Ruokailun yhteydessä pidettiin myös puheita. Alkuruokien jälkeen oli morsiamen isän vakava puhe ja jälkiruoan aikana kaasojen puhe. Emme halunneet mitään vakavamielistä hautajaistunnelmaa, joten teimme powerpoint-esityksen otsikolla "Kaasojen puhe, eli millaista polttareissa oli oikeasti". Esitys sisälsi sensuroituja kuvia polttariviikonlopusta, hih. Ja taustamusiikkina soi Cyndi Lauperin Girls just want to have fun – mikäs muukaan.



Yläpuolella olevia ohjelmia oli jokaisessa pöydässä muutamia kappaleita. Hääohjelmathan eivät koskaan kerro illan kulkua yksityiskohtaisesti, vaan ovat enemmänkin suuntaa antavia. Kellonaikoja näihin ei missään nimessä kannata laittaa, sillä niistä olisi vaikea pitää kiinni. Ja jos ohjelmat olisivat tarkempia, niistä tulisi liian pitkiä. Ja toki kaikkea ei voi edes paljastaa, kuten morsiamen ryöstöä. Mistä pääsemmekin aiheeseen..


Ryöstön olimme suunnitelleet häävalssin kohdalle. Hääpari asettui lattialle tanssimaan valssia, mutta bändi alkoikin soittamaan hard rockia. Ja kulman takaa naamioituneet ryöstäjät saapuivat kidnappaamaan morsiamen! Iiik.

Mutta kuten aikaisemmin jo mainitsinkin, meinasi morsiamen ryöstö mennä päin pyllyä. Bestmanit olivat joko niin tuubassa tai muuten vaan hankalia, että eivät muka muistaneet mitä heidän piti kidnappauksen jälkeen tehdä. Onneksi hommat lutviutui improvisoimalla. Tämä kuitenkin viimeistään sotki meidän aikataulun, koska ilman bestmanien sooloiluja ohjelma olisi kestänyt max. 15 min, nyt siinä meni puolisen tuntia... 

Sulhasen piti mm. osoittaa kuvataiteelliset kykynsä ja piirtää morsian sellaisena kuin hän hänet kauneimmillaan näkee. (kuva yllä) 

Ryöstön jälkeen olikin sitten oikeasti häävalssin aika (Kultainen nuoruus), jonka jälkeen bändi jatkoi iskelmällä ennen kevyempää musaa.

Ja olihan meillä muutakin ohjelmaa. Olisikohan ollut ensimmäisen kattauksen jälkeen, kun vedimme ns. tutustumisleikin. Esitimme kysymyksiä, ja jos tiesi vastauksen tai tunnisti itsensä kysymyksestä piti nousta seisomaan. Yritimme keksiä sellaisia kysymyksiä, että jokainen pääsisi vuorollaan nousemaan ylös. Tällaisia kysymyksiä oli mm. "morsiamen vanhemmat nouskoot seisomaan" ja "kuka on tuntenut sulhasen koulusta asti". Mukaan pääsi myös muutama hauskempi kysymys, kuten "kuka on saanut isomman kalan kuin sulhanen" ja "kuka tietää mitä lintua sulhanen osaa matkia". Loppuun vielä kysymys "ketkä kaikki ovat täällä tänään iloisin mielin", jolloin viimeistään pääsi nousemaan ylös, jos edeltävät kysymykset eivät olleet osuneet kohdalle.

Ruokailun jälkeen, ennen hääkakun leikkausta hääpari kävi kuvauksissa, kaaso nro 1 (minä) hauskuuttajana. Aviopari suostui nääs hymyilemään/nauramaan vain kun minä tanssin taustalla steppiä. Mahdoin olla aika näky – toivottavasti videokuvaaja ei tallentanut sitä nauhalle!

Joskus häävalssin jälkeen oli seuraavan ohjelman aika, nimeltään "kengännosteluleikki". Illan viimeinen leikki valaisi hieman tuoreen avioparin arkea ja parisuhdetta. Laitoimme siskoni ja hänen miehensä istumaan tuoleille selät vastakkain. Molemmilla oli toisessa kädessä oma kenkänsä ja toisessa puolison kenkä. Esitimme jälleen kysymyksiä: jos vastaus oli siskoni, piti nostaa hänen kenkänsä ylös tai jos vastaus oli sulhanen, piti nostaa hänen kenkänsä ylös. Yksinkertaista.

Kysymykset alkoivat kaikki "kumpi teistä" ja jatkuivat mm. tiskaa useammin, viettää enemmän aikaa peilin edessä, kuorsaa kovempaa, on enemmän puhelimessa jne. Kysymyksiä oli yhteensä 23 kpl ja ainut josta he olivat erimieltä oli "kumpi teistä on enemmän hellyydenkipeä", joka onkin melkein ainut kysymys missä saa ja pitääkin olla eri mieltä. Kumpikin oli siis mielestään enemmän hellyydenkipeä. Eipä taida puuttua tästä avioliitosta rakkautta ja hellyyttä <3

Kyseessä oli tosiaan viimeinen leikki ja loppuillan ohjelmaan kuului enää juomista, tanssia ja karaokea!

Yksi illan ohjelmista tosin olisi voinut olla aisaparini miehen "koristekivien uudelleen järjestys leikki". Harmikseni en saanut jokaisesta eri asetelmasta kuvaa, mutta tässä pari. Ensimmäisenä miten kivet olivat, kun niihin ei oltu vielä pahemmin koskettu.

tämä oli varmaan kolmas asetelma

ja tämä joku viides

Tässä vielä kuva lahjapöydästä. Vaikka toiveena oli saada lähinnä rahallinen avustus, niin onhan se silti mukava avata muutama pakettikin.


Juhlinta loppui karaokeen klo 02:03. 

Seuraavana aamuna lähdimme Miehen kanssa ajamaan kohti kotia. Pysähdyimme aamupalalle Shellille. 

Mielestäni ansaitsin leivän lisäksi myös munkin, joten tuo vaaleanpunainen, nimeltänsä Unelmamunkki, pääsi lautaselleni. Mutta koin kauhean pettymyksen ensimmäisellä purauksella, kun kyseessä ei ollutkaan tuore munkki! Jäi sitten syömättä se kivikova unelma. 

Leipäkin oli aika kylmä ja juusto pahaa. Onneksi sentään kahvi ja mehu maistuivat hyvältä.


7 kommenttia:

Marika kirjoitti...

On kyllä ollut niin mukavan kuuloiset häät! Voi että, niin ihanaa :)

Epäilyttävän hyvältä näyttää tuo unelmamunkki, mutta ehkä se on saanut nimensä siitä, että se unelmoi olevansa tuore :)

Keke kirjoitti...

Joo ei voi kyllä muuta sanoa ku että ihanalta kuulosti ja näytti. Voi hitsi=)Kiva ku jaksoit kirjoittaa noin laajasti häistä. Tykkään tosi paljon lukea.

Alma kirjoitti...

Munkki, joka unelmoi olevansa tuore, hehee, se sopi hyvin kuvailuksi.:) Kevään matkalla Turkissa koettiin sama ongelma monen kakun yms leivonnaisen kanssa - ne näytti ihan jumalaisilta, mutta maistui toisinaan oksennukselta. "Moni kakku päältä kaunis..." Mut kiva postaus ja kuviakin paljon, hienot häät teillä ollut,

Riehu kirjoitti...

Kiva juttu, hauska nähdä kuvia ja kuulla tunnelmia häistä!

Chatrin kirjoitti...

Marika: siskoni sanoi, että hänellä oli ihan SAIRAAN hauskaa. Kaipa me siis onnistuimme ohjelmissa ja muissa =)

Taidat olla oikeassa tuosta munkista...

Keke: kiitos kiitos! =)

Alma: joo, veikkaan että Marika on oikeassa tuosta munkin nimen alkuperästä, heh. Kiva kuulla, että postaus oli mieleinen.

Riehu: thanks luv. mulla on sua ikävä!

Marika kirjoitti...

Tuli mieleen, kun itse stin Maltalta kaksi sellaista pikkuruista leivosta, jotka näyttivät TODELLA hyviltä. Olivat tosiaan hyvin pikkuisia, sellaisia lihapullan kokoisia.. :) Hyi yökötys, se oli kamalaaaaa! En ole ikinä vääntänyt leivosta niin väkisin alas kuin silloin. Toisen sentään heitin suoraan roskiin, enkä kiduttanut itseäni enempää! :P

Chatrin kirjoitti...

Marika: kauheaa huijausta! Tyhmää tuommoinen.