maanantai 20. heinäkuuta 2009

Kaasoilu on suorittamista

Toivottu jatko-osa häistä tulee tässä. 

Kaasona oleminen on kunniatehtävä, johon suostun varmasti uudestaankin kysyttäessä. Mutta on hyvä tietää, että ei se mitään helppoa ole. Ainakaan minun tapauksessani. Viimeistään hääpäivänä jokainen hetki on suorittamista. 

Aamulla aikaisin herätään ja aletaan puunaamaan morsianta ja tekemään viimeisiä hääjärjestelyitä. Meidän tapauksessamme päivä meni suurinpiirtein näin:
  • herätys kello 7:00, kuuden tunnin yöunien jälkeen.
  • suihkut yms. 
  • aamupalaa nassuun, sen verran kuin maistui, eli yksi banaani minulle, morsiamella oli suurempi ruokahalu, hän söi aamupalaksi Fazerin mustikkapiirakkaa ja teki eväsleivät mukaan.
  • riisikorin koristelu
  • tavaroiden siirtäminen autoon
  • auton starttaus kohti kampaajaa klo 8:20
  • vanhempiemme tapaaminen matkan varrella, koska äiti oli tulossa samaan kampaamoon laitettavaksi
  • klo 9:00 ajat kampaamossa. Minun ja äitin kampaukset olivat valmiita tunnissa, morsiamen kampausta tehtiin kaksi tuntia. Minä jäin siskon seuraksi kampaajalle, kun vanhemmat lähti takaisin yöpymispaikkaansa odottamaan H-hetkeä.
  • klo 11:00 ajeltiin juhlapaikkaan tekemään viimeiset koristelut ja tsekkaukset. Tavattiin siellä myös toinen kaaso ja käytiin läpi ohjelmaa.
  • klo 13 jälkeen mentiin tulevan avioparin hääsviittiin meikkaamaan ja pukemaan sekä morsianta että minua.
  • Ehostin siis itseni lisäksi myös morsiamen. Lisäksi puin morsiuspuvun hänen päälleen, kiinnitin tekokynnet, suihkautin hajuvettä, koristelin olkapäässä sijaitsevan tatuoinnin glitterillä ja parantelin vielä huulimeikkiä. Jossain välissä sviittiin tulivat myös vanhempamme ja toinen kaaso miehineen. Meinasi olla pikkuisen härdelliä..
  • Klo 16:00 kohti kirkkoa, joka sattui sijaitsemaan aivan hotellin lähellä.
  • Kirkolla letitin sulhasen parran, korjasin parit kravaatit, kiinnitin isälleni kukkavieheen, laitoin siskolleni sukkanauhan paikalleen, juoksin sakastiin, tsemppasin toista kaasoa, vedin syvään henkeä ja kävelin alttarin vierelle odottamaan, että kello lyö 16:15, jolloin vihkimisen oli määrä alkaa.
  • Vihkimisen aikana tehtäväni oli pitää morsiuskimppua ja katsoa ettei toinen kaaso pyörry, hih. 
  • Seremonian jälkeen jaoin riisiä vieraille ja jäimme odottamaan, että vastavihityt poistuvat kirkosta vastaanottamaan riisisuihkun.


Huomasin juuri, että tästä tulee aika pitkä kirjoitus. Siispä säästän vihkimisen jälkeiset tapahtumat seuraavaan kirjoitukseen.

2 kommenttia:

Marika kirjoitti...

Hii, niin hauska lukea hääjuttua! :)

Keke kirjoitti...

Hääjutut on kyllä niin kivoja! Mä oon aina miettiny uskaltaisinko ryhtyä kaasoksi jos pyydettäis. Toisaalta, se on kunniatehtävä ja antaakin varmaan yhtä paljon kuin ottaa=) Pääsispä häihin ..kohta täytyy varmaan mennä kuokkimaan ku kukaan tuttu ei mee naimisiin=)