maanantai 6. joulukuuta 2010

Weekend recap

Kylläpäs tupruttaa lunta ulkona! Meillä oli viime yön aikana satanut reippaasti päälle 20 cm lunta. Ja etuoven eteen sitä oli kasaantunut enemmänkin. Hui!

Viimeksi kirjoittelin torstaina, joten tässähän on taas tapahtunut kaikenlaista. Perjantaina sain uuden pään, tai ainakin värin hiuksiin. Halusin tummeta, joten kampaajani värjäsi ihanan suklaanruskean tukan, johon jätettiin vähän punertavia raitoja. I love it.

Uudella tukalla oli kiva sitten osallistua siskon tyttären ristiäisiin lauantaina. En halunnut ostaa uutta mekkoa, joten laitoin päälleni Barcelonasta ostetun trikoomekkosen. Niin, ja pitihän minunkin sitten tilata tuo jumalainen pöllökaulakoru Koruharakasta. Sen verran kateelliseksi jäin Ravenwavesille.


Eilen vietin koko päivän ystäväni kanssa. Päivä alkoi vierailulla ystävän uudessa kodissa. Sieltä suuntasimme nälkäisinä Simonkentän Coloradoon, which was a big mistake. Okei, miljöö oli ihan kiva ja ruoka ihan hyvää, vihdoin kun saimme sen.. Mutta muuten pitää ehkä vähän avautua. Tuolit oli todella epämiellyttävät istua, kun istuinosa ylsi vain puoleen reiteen ja tuolin materiaali oli liukasta nahkaa, joten eihän siinä meinannut pysyä paikallaan. Alkupalan tulo kesti n. 25 minuuttia ja itse pääruokien tulo n. 45 minuuttia. Ja kun kehtasin kysyä ohikulkevalta miestarjoilijalta ystävällisesti, että onkohan meidän ruoat tulossa, sain vastaukseksi sarkastisen "onhan ne tulossa". Muuten en varmaan olisi kysynytkään, mutta meidän edessä ja takana olevat ihmiset olivat molemmat jo saaneet annoksensa, vaikka he molemmat tulivat meidän jälkeen ravintolaan. Plus, me tilattiin molemmat kasvisfajitakset, ja kuinka kauan niissä voi muka mennä? Ei sentään tarvinnut paistella mitään häränpihvejä... No joo, valivali, mutta nälkäisiä sapetti.

Ainiin, ja "parasta" oli, että Texas-henkisessä ravintolassa soitettiin ympäri Anna Puun cd sekä muita suomalaisia biisejä. Öh, ei oikeen sopinut teemaan.

Vielä yks valitus ja sitten lopetan; mikä siinäkin on, että kasvisruoat on useasti tosi mielikuvituksettomia ravintoloissa? Fajitakset sai siis valita kolmella eri täytevaihtoehdolla: häränliha, kana tai pariloidut kasvikset, kaikkiin tulee automaattisesti paprika-sipulipaistosta. No arvatkaapas mitä saimme lisäksi? Kesäkurpitsaa, jalopenoja ja kokonaisia valkosipuleita! Jippii! Enough said.

Mutta jotain kivaakin tapahtui jo tuossa pari viikkoa takaperin. Olin heittämässä kesällä ostettua orkideaa roskiin, kun se ei ollut kukkinut enää moneen kuukauteen. Huomasin kuitenkin ilokseni uusia silmuja sen rungossa ja tulin hyvin iloiseksi. Nyt siinä on jo yksi auennut kukka, me so happy.


11 kommenttia:

Heidi kirjoitti...

Olipas kumman töykee tarjoilija. Sopis vastata asiallisesti sitten kun on käynyt kysymässä keittiöstä että mikä annosten tilanne on. Ja faktahan on että jos on nälkä, niin sillon kyllä kiukuttaa. Taitaa olla joku luonnon vakio? :D

Ihanaa kuulla että joku on (vaikkakin ehkä vahingossa) saanut orkidean uudelleen kukkimaan. Tykkään orkideoista, mutta ne ei tykkää musta. Tai mun kasvatusmetodeista... :)

Anonyymi kirjoitti...

Joo samanlaisia kokemuksia kyseiestä ravintolasta

aini kirjoitti...

No olipa töykeätä! Mua muuten kiukuttaa kans sillon kun on nälkä, silloin pienet ikävyydet harmittaa potenssiin sata:D

Meilläkin oli satanut ihan hirveästi lunta, kauhea homma kun piti putsata terassi ja portaikko ennenkuin pääsi edes koiran kanssa etenemään pihalle asti.. vaan en valita, ihanan pehmeän ja lumisen näköinen ilma ulkona:)

Akissfromthepast kirjoitti...

ruokapaikoissa tuollaiset asiat korostuu vielä enemmän kun on nälkäinen ja nälkäisenä kiukuttaa. Ei kuulosta kovin mieluiselta paikalta. Kai tarjoilija sentään sanoi, että anteeksi kun jouduitte odottamaan? joskus olen saanut nallekarkkipussin odotuksesta.. se oli mieluisa yllätys, vaikka saamamme pussit olivatkin pikkuriikkiset. ajatus tärkein. Mutta orkidea sentään kukkii! JEE! :D orkidean kasvatus on pitkäpiimäistä hommaa. minulla kukki orkidea kerran puolivuotta yhteen menoon (kuva blogissani) mutta sitten jotkut ei kuki kahteen vuoteenkaan...ja milloinpa mitenkin.

Ravenwaves kirjoitti...

Onnea ihanasta korusta :D

Riehu kirjoitti...

Mä meinasin kanssa jo tilata saman pöllökorun, mut en ihan vielä tilannut sit kuitenkaan. Se on niin ihana! :)

Joo ja ihan samanlaisia kokemuksia kyseisestä ravintolasta, kerran kävin enkä oo sen koommin mennyt uudelleen. :/

Mari kirjoitti...

Voi kuinka inhoankin huonoja ravintoloita, joissa saa ruokaa odotella ikuisuuksia ja sitten kun uskaltautuu kysymään jotain, niin saa lähinnä kummallisia katseita osakseen.

Näistä huonon palvelun ravintoloista on mielestäni syytäkin kirjoittaa ja puhua, että muut ihmiset osaisivat sitten äänestää jaloillaan ja olla menemättä ko. paikkoihin. Ehkäpä ravintolakin osaisi parantaa tapojaan kun ihmiset alkaa harvenemaan!

Mutta mukaviakin juttuja!
hienoa tuo orkideoan kukkiminen! :)

Minulla oli kerran orkidea, mutta onnistuin tappamaan sen ihan täysin. Siis se kuoli vartta myöten. Sehän nyt ei teitenkään ole ihme kun ottaa huomioon, että se oli MINUN hellässä hoivassani.. minähän tapan kaktuksetkin :)

Anonyymi kirjoitti...

Olen itse saanut viime kesänä samasta ravintolasta erittäin välinpitämätöntä ja epäystävällistä palvelua. Toisaalta saimme brittikollegani kanssa erinomaisen hyvät naurut suomalaistarjoilijoiden kustannuksella. Siinä vaiheessa ei voinut enää muuta kuin nauraa, kun ensin hävetti ja sitten nolotti ja lopulta hihiteltiin hysteerinsinä.

Katri kirjoitti...

Hahaa, pöllökoru! :D Olisit näyttänyt pöllöä tylyille tarjoilijoille.

nooruska kirjoitti...

Siistiä, että Koruharakka vei niin monen sydämen! Varmaan kiittelevät siellä blogipikkareita. Pöllö on hieno!

Mä en myöskään tajua tota kasvisruoan vaikeutta. Tai sitä että kivoja ravintoloita on aika vähän. Ja siinäpä on ne syyt miksi hyvistä yrityksistä huolimatta syödään niin havoin ulkona. Ja sit vielä se Suomi ja palvelukulttuuri, ehkä en alota tästä aiheesta enempää, mutta yksi syy lisää rakastaa Istanbulia!

Chatrin kirjoitti...

tiitiäinen: mä kans odotin vähän kohteliaampaa käytöstä tarjoilijalta.. Orkidean ylösnousemus oli tosiaan maailman iloisin yllätys, en olis uskonut niin tapahtuvan.

Anonyymi: ei tainnut olla poikkeuskerta huonossa kohtelussa, kun sinä ja pari muutakin kommentoijaa kertonut samaa. Onpas tyhmää. Mä en ainakaan mene sinne enää uudestaan!

aini: tarjoilija olis ihan hyvin voinut sanoa, että "anteeksi, käyn heti tarkistamassa tilanteen keittiöstä" ja meillä olis ollut paljon parempi mieli..

Lunta on niin paljon, että tässä vaiheessa olen kiitollinen, kun ei ole omaa taloa :D

akissfromthepast: tarjoilija ei todella ollut yhtään pahoillaan vaan ennemminkin v*ttuuntunut kysymykseen. Todella törkeää!

Pari kertaa annoin orkidealle kukkaravinnetta ja siitä se tais ilostua :)

ravenwaves: kiitos. ja samoin :D

Riehu: tilaa nyt säkin, niin voidaan perustaa joku tiimi. ja sit voidaan pitää jotain pöllökokouksia :D
Ja tosiaan tonne ravintolaan en oo menossa enää uudestaan..

Marika: mä ajattelinkin siellä ravintolassa, että "mä NIIN kirjotan tästä mun blogiin". Ja näköjään muut saaneet samanlaista kohtelua ko. raflassa, joten sinne ei tod kannata mennä enää. Niin joo, olis ehkä pitänyt vielä kirjottaa, että englantia puhuva intialainen pariskunta käännytettiin pois, koska ravintolassa ei ollut tilaa, mutta heidän perässään tulleelle suomalaiselle seurueelle sanottiin, että just nyt ei oo vapaata pöytää, mutta voitte jäädä odottelee hetkeksi. Miksei niille intialaisille sanottu niin, häh!?

Mulla oli kanssa yks orkidea, joka lahos pystyyn. Tällä kertaa paremmalla tuurilla :)

Anonyymi: no teillä oli sentään hauskaa :D mutta se on tehtaan takuu, etten Coloradoon enää mene.

Katri: no olis pitänyt! Kaulassa se oli nimittäin :D

Nooruska: Koruharakan todella kannatti lähteä sponssiksi. Pöllö on upea!

Kivojen raflojen suosituksia muuten otetaan vastaan. Varsinkin hyvien kasvismestojen, tai mestojen joissa on tarjolla myös hyvää kasvismättöä. Spaghetteriasta saa ihanaa vuohenjuustospaghettia, mut ei sinnekään viiti aina mennä.

Istanbul ja Turkissa tarjottu ruoka on saanut pelkkiä kehuja, sinne siis on päästävä! (ystävä kertoi, että hän on saanut parhaat pasta-annokset ikinä juurikin Turkissa).