torstai 20. tammikuuta 2011

Voitto kotiin

Loskamoskan keskellä on mukava saada tunnustusta bloggailusta. Palkinnon lisäksi olen erittäin iloinen ja otettu lisääntyneestä lukijakunnastani, olette kaikki lämpimästi tervetulleita höpinöideni pariin!

Mikaelan antamaan tunnukseen sisältyy haaste kertoa 7 paljastusta itsestä. Olen tehnyt tämän joskus ennenkin, mutta yritän listata tähän asioita joita ette vielä tiedä minusta.

1. Rakastan mannapuuroa. Se pitää tehdä oikein: täysmaitoa ja/tai kermaa, voita, suolaa, sokeria ja vaniljasokeria. Täällä ei syödä mitään kevyt-versioita.

2. Vältän E-koodeja niin paljon kuin voin. Makeutusaineita vältän täysin. Valitsen kaupassa täysxylitolipurkan ja sokerikarkit. Aspartaami ja Asesulfaami-K ovat ehdottomalla pannalistalla.

3. Naurutyyliäni pilkattiin yläasteella, ja se jätti jälkeensä niin syvät arvet, että harvoin enää nauran ääneen. Surullista, tiedän.

4. Minulla oli kiinteät raudat koko yläasteen ajan. Opin tuona aikana hymyilemään aina suu kiinni ja tapa on jäänyt. En hymyile koskaan niin, että hampaani näkyvät. Paitsi ehkä vahingossa.

5. Inhoan sanaa sparraus/sparrata. Hrrrrr.

6. Kuulun Mac-uskontokuntaan. PC:t vältelkööt minua.

7. Uusin urahaaveeni on päästä Korkeasaareen eläintenhoitajaksi. Mikä on sinänsä hassua, sillä olen boikotoinut Korkeasaarta teini-iästä lähtien. Minusta vaan on väärin pitää villieläimiä häkeissä. Varsinkin lintuja. Ymmärrän eläintenpelastus- ja suojeluoperaatiot, mutta en terveiden eläinten häkittämistä vain ihmisten ihmeteltäväksi. Sticky situation. Pitääpi ottaa selvää Korkeasaaren nykyisistä periaatteista. Mutta kuinka kivaa olisi antaa tuttipulloa pienille kileille tai lampaille? Oiiii.

I got this blog award and it made me very happy.

7 kommenttia:

Tincali kirjoitti...

Minullakin oli yläasteella raudat ja hymyilin/nauroin pitkään niiden pois ottamisen jälkeenkin niin, että laitoin käden suuni eteen. Siinä menikin aikaa, että tavasta oppi pois.

Ihana urahaave. :) Minä toivoin pienenä pääseväni eläintenhoitajaksi, mutta lääkäri tyrmäsi haaveet, kun totesi pölyallergian. Olin jonkin aikaa katkera.

Riehu kirjoitti...

Höh, toi naurujuttu...ihmiset on idiootteja. :/

akissfromthepast kirjoitti...

Hienoa, onnittelut maininnasta :) sun blogia on niin mukava lueskella. Naurujuttu on kamala! mun naurua on kans kritisoitu, mutta olen päättänyt nauraa täysillä vaikka mikä olisi ,jos siltä tuntuu. Rohkaisen sinua samaan :) e-koodeja vältellään täälläkin päässä. ja tyksitään mannapuurosta! mitä suolasempi, sen parempaa :)

aini kirjoitti...

Mustakin toi naurujuttu on kamala:/ Ihmiset on joskus tosi typeriä.

Urahaave on ihana! Juttelin joku aika sitten isin kanssa työjutuista ja se sanoi että muutama viiskymppinen niittenkin töistä on ottanut uuden suunnan uralle, yksikin opiskeli veneenveistäjäksi ja muutti pohjoiseen, hih:)

Mä olin muuten joskus töissä korkeasaaren kiskalla a.k.a hodarihelvetissä ja silloin kadehdin kovasti niitä "oikeita" työntekijöitä jotka hoitivat eläimiä päivät pitkät kun ite vaan veivas hodareita ja jädepalloja ilmastoimattomissa kopeissa turisteille:D

Chatrin kirjoitti...

Tincali: mä en ole vieläkään oppinut pois tavasta. ehkä pitäis mennä hymykouluun, kuten britney spears ;)
mä oon kans allerginen, mutta en anna sen haitata.

Riehu: niinpä. en ollu ees tajunnu asiaa, kunnes aloin miettimään miksi hannailen nauruni kanssa. sit muistin. lapset on ilkeitä, eikä ymmärrä, että asioilla voi olla vakaviakin seurauksia.

akissfromthepast: kiitos ^__^ naurujuttu on pinttyny niin syvälle, että tuskin pääsen asian yli tahtomalla. ja siis tajusin asian vasta tällä viikolla. lapsena koetut negatiiviset jutut muokkaa ihmistä paljon, harmi :( mut mannapuuro on <3

aini: lapset on ihan kamalia välillä! ja tosiaan uraa voi vaihtaa minkä ikäsenä vaan! tää konttorielämä nyt ei oo koskaan ollu mua varten. mutta kun ei oo mitään selkeetä urahaavetta ollu koskaan, niin minkäs teet. toi hodarihelvetti se ei ainakaan ole ;)

Marika kirjoitti...

Voi sinua raukka, minä nimittäin juuri myönsin sinulle uuden tunnustuksen johon kuuluu myöskin kertoa seitsemän asiaa itsestään! :)

Noh, ei un ole pakko sitä tehdä koska olet juuri tehnyt tällaisen samantyylisen.. ;)

Chatrin kirjoitti...

Marika: hihihi. teinpä silti. kyllä sitä aina jotain uutta itsestään keksii kerrottavaksi. Ja kiitos tosi paljon tunnustuksista :)