maanantai 10. elokuuta 2009

Aina vaan tykkään

Aina vaan jaksan tykätä Boy Georgen biisistä The Crying Game.


Musiikkimakuni on hyvin laaja. Ja vaikka kuuntelenkin pääosin rapia ja rockia, niin kyllä aina löytyy tilaa tällaiselle ysikytluvun helmelle. Lähiaikoina olen myös alkanut tykästymään niin Museen kuin Lily Alleniinkin, puhumattakaan Gossipista. Sydäntäni on aina lämmittänyt myös Topi Sorsakoski.

Toivoisin, että joko kommentoisit omaa musiikkimakuasi tähän postaukseen tai tekisit omassa blogissasi kirjoituksen kuuntelemastasi musiikista. Musiikki on lähellä sydäntäni ja olen erittäin kiinnostunut myös muiden musiikkimausta. Ties vaikka löytäisin uuden lempibändin teidän suosituksesta!

6 kommenttia:

Helinä Laajalahti kirjoitti...

Tuo biisi on kaunis ja Crying Game -elokuva riipaisevan loistava. Lisäksi Boy George on kyllä suloinen, niin täydellinen sekoitus maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä, että varsinkin tuosta videosta on välillä vaikea sanoa, onko hän mies vai nainen. Muistan kun nuorena kovasti tykkäsin joistain Culture Clubin biiseistä ja minusta Boy George oli aina jollakin tavalla ihmeellisen kaunis.

Myös minulle musiikki on ollut tärkeä osa elämää ja identiteettiä. Koko elämäni olen pääasiassa tykännyt raskaamman puoleisesta rokista - punkista heviin, mutta en rajoitu vain yhteen genreen. Joskus saattaa löytää musiikillisen helmen ja kuunnella samaa biisiä monta kertaa peräkkäin kyllästymättä.

Minulle laulajan ääni on aina ollut tärkeä tekijä, ehkä johtuu siitä, että kouluikäisenä harrastin itse laulamista kuorossa. Korkealta ja kovaa laulavat naiset ovat ihania - Sarah Brightman, Tarja Turunen, Within Temptationin Sharon del Adel... Myös tunnelma sanelee paljon.

Keke kirjoitti...

Mä oon vissiin tästä jo aikasemmin kirjottanukki et kuuntelen todella vähän musaa. Ku kuulen sen monona=) Ni en saa siitä jotenkin kaikkee irti. Multa siis et taida saada mitään uutta musavinkkiä irti=( Mut eniten tykkään semmosesta iloisesta musasta. Semmosesta mikä saa jalan vipattamaan. Josta tulee hyvälle mielelle. Tykkään myös älyttömän paljon Linkin Parkista. Oon itse asiassa hyvin kaikkiruokanen sillo ku kuuntelen musaa. Mut meillä se menee yleensä niin et M kuuntelee ja tykittää jotain biisiä ja mä oon sillai et "onks pakko"=) Ai niin yks mihin oon kyl ihastunu on disturbed=)=) Treenimusaa.

Marge kirjoitti...

Minä kuuntelen musiikkia laidasta laitaan. Kestosuosikkina mainittakoon Sonata Arctica, jonka musiikkia jaksaa kuunnella kerta toisensa jälkeen. Samaan kategoriaan menee myös monelle tuntemattomampi bändi Excalion.

Kuuntelen paljon ns. "bilemusiikkia", mutta lisäksi myös raskaampaa kuten Stam1naa ja metallicaa.

Musiikkimieltymyksetkin on minulla hyvin kausittaisia. Tällä hetkellä tiheään soi mm. Asteen Poikkeus sääntöön, Milow sekä Pachanga.

Anonyymi kirjoitti...

Minäpä olen sellaisen jos tehnyt, kesäkuussa, että mars mars lukemaan ;O)
Crying Game oli hyvä leffa mutta Boy George on minulle aina teini-ikäni omituisuus... Tämä taitaakin olla herran ainoita hyviä biisejä ;O)

Chatrin kirjoitti...

Kiitos kaikille vastauksista!

Päivi: Boy George on kyllä erittäin feminiini. Luulin jopa aluksi, että tuon biisin laulaa nainen. Jepjep.

Sarah Brightman kuuluu myös minun lemppareihini. Hyvää unimusiikkia varsinkin. Tai jos haluaa tunteilla, niin esim. Anytime, anywhere täysillä soimaan.

Keke: Jep, muistan tuon toisen korvan kuuroutesi, on kyllä harmin paikka :(

Linkkareita kuuntelin paljon silloin kuin heidän ensimmäinen levy ilmestyi (ja kun olin päässyt ensi-inhotuksen yli). Disturbedia kuuntelen vieläkin.

Marge: olipas kiva kuulla musatottumuksesi. Jotenkin en kuvitellut sinua ollenkaan sonata-/staminafaniksi :D

Mikaela: kiitos juu, sinun musapostaukset olenkin lukenut jo. Tykkään monesta samasta kuin sinä, mutta mukana myös jotain mille en niin lämpene :) Ja sieltä sainkin idean tutustua Billy Talentiin...jota tosin en ole toteuttanut vielä.

Marge kirjoitti...

Juu musamakuani ei minuun äkkiseltään osaa ehkä yhdistää, mutta toisaalta tykkään niin monenlaisesta musiikista :)

Kieltämättä joskus Francinen ja Melrosen keikalla tunsin oloni hieman kummalliseksi, koska pukeutumisenikin eroaa melkolailla muiden kyseistä musiikkia kuuntelevien tyylistä.