tiistai 24. maaliskuuta 2009

Surulliset laulut

Riehu kertoi omista surullisista lauluistaan tammikuussa ja kysyi myös mitkä ovat minun surullisia laulujani. Niitä on hyvin, hyvin paljon, mutta yritän nyt listata tähän vain muutaman.


1. Gun's N' Roses - Don't Cry (original)
Mistä kipaleesta tulee yhtään enempää mieleen ala-aste, kotibileet ja hitaiden tanssiminen poikien kanssa? Vastaus: ei mistään. Kappale oli monta vuotta pannassa, koska siitä tuli liian hyvin mieleen juurikin nämä ihanat ala-aste muistot. Biisi ei enää kuulu soittolistalleni, mutta on se silti surullinen ja muistojen takia piti tässä mainita. Gunnareilla on myös muita surullisia biisejä, kuten November Rain.

2. Sonic Youth - Superstar
Tässä biisissä ei monimutkaisilla melodioilla tai kitarasooloilla pröystäillä. Laulu on yksinkertaisuudessaan ja melankolisuudessaan varsin vaikuttava. Bongaa biisi leffasta Juno. Suosittelen myös elokuvaa.

3. Pink Floyd - Hey You
Voisin jopa sanoa, että tämä laulu on niistä surullisimmista surullisin. Välittömästi kappaleen alkaessa soimaan alkaa myös kylmät väreet kulkea koko kropassani. Ajatukset pysähtyy, enkä pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin laulun sanoihin ja tunnelmaan. Tämä laulu todella pysäyttää. Tämä ei siis todellakaan ole mitään taustamusiikkia. Tarina on surullinen, vaikka en sitä välttämättä oikein ymmärräkään. Mutta ehkä ei pidäkään. Ehkä jokainen voi ihan itse luoda kappaleesta omanlaisensa tarinan. Biisi pitää muuten kuunnella täysillä, jotta siitä saa kaiken mahdollisen irti. Joka kerta, kun tahti alkaa lyödä kovempaa palaavat kylmät väreet vellomaan kroppaani entistä voimakkaampina. Kohta jolloin totaalisesti pysähdyn ja laitan silmät kiinni on juuri ennen kuin neljäs minuutti alkaa. Voi mikä mahti! Kerrotaanpa vielä sellainen, että vielä muutama vuosi sitten purskahdin tästä laulusta aina itkemään. En voinut edes kuunnella koko biisiä, niin vaikuttava se ennen oli. Onneksi nykyään voin kuunnella Hey you:ta ilman kyyneleitä.

4. Christina Aguilera - I'm ok
Surulliset laulut tuntuvat monesti olevan miesten laulamia. Halusin ottaa esimerkiksi myös naisen laulaman surullisen laulun. I'm ok koskettaa varmasti eniten niitä keillä on aiheesta omakohtaisia kokemuksia. Ja niin se taitaa olla kaikkien kipaleiden kohdalla. Omakohtaiset kokemukset antavat laulujen tarinalle aina sen oman vaikutuksensa. Jos on juuri eronnut ja kuuntelee erosta kertovaa surullista biisiä, niin se varmasti vaikuttaa enemmän, kuin onnellisessa parisuhteessa elävään henkilöön.

5. Radiohead - Creep
Tässä toinen biisi, josta purskahdin ennen hysteeriseen itkuun. Nykyisin laulaa lurittelen kipaletta itse Singstarilla. Singstar antaa arvosanaksi "awful", kuinka rohkaisevaa.

6. Damien Rice - Blowers Daughter
Lukeudun niihin harvoihin ihmisiin, ketkä pitävät elokuvasta Closer. Blowers Daughter on elokuvan tunnusbiisi ja niin ihanan herkkä! Jos et pidä elokuvasta, niin pidäthän kuitenkin tästä kappaleesta?


Surullisia lauluja kuunnellessani monesti lamaannun täysin. Keskityn niin kovasti, jokaisella solullani, sanoihin, melodiaan ja tunnelmaan, että katoan jonnekin surullisuuden maailmaan. Hyvän biisin tunnusmerkkinä on kylmät väreet. Jos niitä ei näy, ei kuulu, ei biisikään ole tarpeeksi surullinen ollakseen hyvä.



5 kommenttia:

Alma kirjoitti...

Tämä oli kiva postaus. Lähdin hakemaan mm tuota Pink Floydia!:)

Chatrin kirjoitti...

Kiitos Alma, kiva kuulla =) Menen vastavierailulle blogiisi iltasella.

Keke kirjoitti...

Voi mä tykkäään niin tuosta Christinan biisistä.=)

Riehu kirjoitti...

Kuunnellessa muistinkin tuon biisin Junosta, heh, aika erilainen versio kuin alkuperäinen Carpenters biisi. =)
Creep toimii aina vaan...samoin pink floyd.
Kiva kun teit tän!

Chatrin kirjoitti...

Keke: biisi on tosi hyvä, vaikka Christina ei ihan lemppareitani olekaan.

Riehu: alkuperäinenkin biisi on hyvä, mutta tämä parempi =) Ja kiva oli tehdä tämä postaus. Jos voisin, vaihtaisin vielä Damien Ricen biisin Cheers Darling:ksi.