sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Pyhäjärven rauhassa

Miehen mummilla ja ukilla riittää maita ja mantuja. Tämä kaikki on heidän, talo pilkahtaa tuolla kaukana vasemmalla, ladon takana.


Tämä kuva on otettu päärakennuksen edestä. Etupihalla kasvaa marjapensaita ja hedelmiä tuottamaton omenapuu (ei näy kuvassa). Pihalla on myös aittarakennus ja pihakeinu, jossa tuli vietettyä jonkin verran aikaa.


Paljon eivät kahdeksankymppiset jaksa, mutta perunaa, mansikkaa ja marjoja viljellään vielä (voiko puhua viljelystä?)


Mummilla oli amppeleita joka nurkalla.


Ja muitakin kukkia siellä täällä.


Sekä myös luonnonkukkia.


Pupu ja Kerttu nauttivat, kun sai juosta ulkona ilman remmiä.


Ja mistä itseään kunnioittavalta maatilalta ei löydy vanhoja viljapoimureita...


...puukasaa ja hökkeleitä


...traktoria


...rojuvarastoa


... ja ladon käyttämätöntä vinttiä.


Tämä oli yleinen näky minusta Pyhäjärvellä; huitomassa käsillä niin maan vimmatusti...pirun paarmat. Perjantai illasta, maanantai puolille päivin huidoin menemään aina ulkona ollessani. Otsikosta poiketen, ei kyllä ehkä kovin rauhaisaa...


Mummi tarjosi päivässä kolme jälkiruokaa! Lounaan jälkeen rahkaa, kahvihetkenä täytekakkua ja illalla jäätelöä kera mansikoiden. Lisäksi tuli vielä syötyä karkkia pitkin päivää. Ruhoni lihoi kahdella kilolla, kiitti vaan mummi. Niin, ja arvatkaa kuka söi aina sen viimeisen jäljelle jääneen palan tai kaapi kulhon tyhjäksi? Jep, minäpä hyvinkin.


Pitihän sitä jotain nähtävyyksiäkin käydä katsomassa. Läheltä löytyi tällainen tähystystorni.


Minä en akrofoobikkona uskaltanut kiivetä ensimmäistä kerrosta ylemmäs (varsinkaan kun portaista näkyi läpi ja jalassa oli Havaianasit), mutta mies käveli ylös asti ja otti sieltä muutamia kuvia puolestani.


Kävimme myös uimassa läheisellä järvellä. Vesi oli pitkälle erittäin matalaa, niin matalaa, että en itseasiassa edes jaksanut kävellä niin pitkälle, että olisin päässyt kunnolla uimaan. Kastauduin jollain muotoa nilkkavedessä siten, että sain sen kuuluisan talviturkin heitettyä pois.


Koiramme ovat niin läheisriippuvaisia, että tulivat perässämme uimaan! Näky oli mahtava.


Aallot olivat tehneet hienoja muodostelmia järven pohjaan.


Pupun poseeraukseen on hyvä lopettaa. Huiput nuo korvat, eikös vain?


7 kommenttia:

M kirjoitti...

Wau mitkä maisemat & mansikkatarhat! :)
Tuonne kun pääsis just kypsään aikaan ;)
Ja koirillakin riittää tuolla tilaa temmeltää :)

Alma kirjoitti...

Mmm, mansikkapellot ja järvivesi. Maaseutumatkailu on kesän kohokotia.:)

Riehu kirjoitti...

Ihanaa maaseudun rauhaa (miinus paarmat)! Mielettömän kirkasta vettä, pääsispä uimaan...

Keke kirjoitti...

Mäkain haluan tuollaiseen paikkaan. Mulla ei ole enää mummolaa tai mummilaa johon menisi. Tai ei kummallakaan meistä. Aivan upea paikka tuo!!!Ja että alkoi hymyilyttämään nuo koiruuksien kuvat. Voi ihanaa=)

-SL kirjoitti...

Ihanat kesäkuvat!

Mari kirjoitti...

Olisi ollut ihanaa kun olisi ollut pienenä mummila, tai jokin paikka, missä olisi ollut tuollaista! :) Muistan kun ollessani pieni tutut kertoivat olleensa mummilassa ja mummi oli tehnyt herkkuja ja vaikka mitä. Meidän mummo se vaan ryyppäs ja räyhäs, mikä unelmamummu.. :)

Lande on niin ihanaa! Me vaikka ei OMASTA mielestäni asuta landella, niin täälläkin trakroteita huristelee talon ohitse kokoajan ja keväisin lehmänkakka haisee :D

Ihania kuvia koiruleista!

Chatrin kirjoitti...

Mindye: paljon mansikoista oli jo kypsentynyt ja söinkin niitä litrakaupalla :D

Alma: harmi vaan kun ne paarmatkin nauttivat maaseudusta...

Riehu: minä odotan syksyn reissua ja kreikan lämmintä vettä. Suomessa en niin kovin viihdy vedessä.

Keke: mun mummi asuu nykysin kerrostalossa :( vanha ei enää jaksa hoitaa omakotitaloa yksin. höh.

SL: kiitti, kivaa oli =)

Marika: höh. sun mummo oli ihan tyhmä. mutta susta tulee joskus varmaan ihana mummi, kun sä asutkin siellä LANDELLA xD ähäkutti.