maanantai 25. lokakuuta 2010

Hopeaketjupunonta on rankkaa duunia

Vietimme Riehun kanssa viikonlopun verstaalla hopeakoruja punomassa. Työstäminen oli yllättävän rankkaa, mutta silti erittäin mukavaa. Harmiksemme olimme arvioineet olevamme paljon hitaampia emmekä osanneet varata tarpeeksi hopealankaa mukaan.

Ensimmäisenä päivänä valmistui jo rannekoru ja korvakorut. Malli on Oili.

Toisena päivänä työstin lähinnä hopeoitua kuparilankaa, aitoa hopeaa kun ei mistään saanut enää lisää lauantaina kello neljän jälkeen. Vähän harmitti, mutta kävihän se tekniikan harjoittelusta..

Oli kyllä vitsin kivaa ja ylpeänä pidin jo korviksia tänään töissä!

9 kommenttia:

Nooruska kirjoitti...

Todella hienoja koruja, sietääkin olla ylpeä! On se itsetehty vaan niin erityistä.

i hate early mornings kirjoitti...

Vau, hienoja koruja ja varmaan hauska kokemus kun itse pääsee tekemään! :)

Marika kirjoitti...

No mutta! Kylläpäs tulikin hienot! En kyllä yhtään ihmettele, että mielellään jo laittanut korvikset korviin! :)

Riehu kirjoitti...

No vähäks hienoja kuvia sait siellä verstaalla, ihana höyläpenkin pinta. :) Oli se kivaa!

Chatrin kirjoitti...

Nooruska: kiitos :) seuraavaa kurssia jo oottelen :D

i hate early mornings: oli tosi kivaa, vielä kun sais jonkun assistentin hoitamaan sen sahaamisosuuden..

Marika: tattis. kiiltävät niin kivasti vielä :)

Riehu: joo, haluisin tommosen höyläpenkin kotiinkin! :D

Tincali kirjoitti...

Voi teillä molemmilla on Riehun kanssa yhtä hienoja koruja! Näitä kantaa varmasti ylpeydellä. :)

Chatrin kirjoitti...

Tincali: juu, valittiin sama malli, että pystyttiin sitten tsempata ja auttaa toisiamme :)

Sanna kirjoitti...

Oi vau!
Hitsin hienoa jälkeä!

Tuo onkin uusi juttu mulle (tosin just huomasin että täälläkin olisi ollut kurssi punontaan, liian myöhäistä prkele).

Itse oon menossa hopeasavi kurssille :)

Chatrin kirjoitti...

Hopeasavi kiinnostais muakin. Tee siitä sitten blogijuttu. Ja mee ens kerralla sitten hopeaketjupunontaan :)